sunnuntai 12. elokuuta 2012

Mehut irti ihmisistä

Viimeinen lomapäivä on menossa umpeen ja olen väsyttänyt itseni jo ihan loppuun juuri ennen koulun alkua. Olin nimittäin kolmipäiväisellä venäjän intensiivikurssilla, joka päättyi eilen. En muistanutkaan, miten rankkaa on opiskella aamuyhdeksästä iltaviiteen ihan intensiivisesti. Mehut lähti ihmisistä ihan tarkkaan.

Mutta kurssi oli tosi hyvä. Olen joskus kauan sitten opiskellut venäjää kansalaisopiston kursseilla. Osasin silloin paljonkin, mutta kun aikaa on päässyt kulumaan ainakin 20 vuotta siitäkin, ovat monet hyvät opit karisseet taivaan tuuliin. En ole tarvinnut opeista vuosien mittaan kuin venäläisiä opettaessani joitain fraaseja tai yksittäisiä sanoja ja Venäjällä käydessäni kadun- ja liikkeiden nimiä tavatessani. Tai olisihan sitä tarvinnut enemmänkin, jos vain olisi pääparka muistanut jotain.

Nyt palautui mieleen monia asioita ja tuli paljon uuttakin. Pelkäsin, että olen kaikkein hölmöin ja tyhmin kurssilla, mutta pysyin mielestäni hyvin kärryillä, kiitos hyvän vuosia sitten saadun opetuksen. Toista oli eräälläkin opiskelijalla, joka ei tiennyt ensimmäistäkään sanaa eikä osannut lukea venäläistä tekstiä. Ja kun opettaja kysyi järjestyksessä, jumiutui asian eteneminen aina häneen. Eihän se toisaalta meitä muita haitannut. Saimmepa enemmän aikaa pohdiskella ja mietiskellä omia lauseitamme.

Olen itse aina yrittänyt sanoa opiskelijoille, että ei haittaa, jos tekee virheitä tai että älkööt oppilaat laskeko, mikä lause tulee itselle. Mutta niin vain on ihmisluonne kummallinen. Seurasin lauseita sitä mukaa, kun niitä sanottiin, mutta sitten aina kun oma vuoro oli enää parin henkilön päässä, piti aivan väkisinkin katsoa mallista ja luntata, että osaa omalla vuorollaan sanoa oikein. Kummallista, vaikka meininki oli rentoa eikä mitenkään tiukkapipoista. Ihmisluonto nyt vain näyttää olevan sellainen.

Hyvä että menin kuitenkin kurssille. Ohjaajalla on aina joitain kivoja muistisääntöjä. Niin kuin nyt vaikka sellainen, että kun opiskeltiin prepositioita missä, minne, mistä, oli opettaja tehnyt taulukoita ja antoi joka riville jonkin muistisäännön. Kun on kyse ihmisistä, ovat prepositiot luona, luokse, luota, eli venäjäksi u, k, ot. Ja siitähän saadaan sopivasti muistisääntö ´ukot´ eli ihmiset. Kerron tämän nyt vain siitä syystä, että samoin kuin esim. ruotsissa ja saksassa, ei venäjässäkään voi sanoa "lääkärissä". Silloin kuulostaa siltä kuin joku olisi lääkärin sisällä. Tai "lääkärin päällä" on yhtä mahdoton. Ainakin omissa opettamissani kielissä opiskelijat sotkeentuvat aina näissä ilmauksissa.

Mutta huomenna suunnistan kouluun ja siellä odottavat meitä suunnittelupäivän riemut. Tiistaina saapuvat sitten innokkaat opiskelijatkin uusia asioita oppimaan.

3 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Me lähdemme Venäjän Karjalaan jonkun viikon kuluttua.
Osaisinpa puhua kieltä edes hivenenkään.
Kirjaimiakaan en enää ehdi päntätä ja jos vaikka ehtisinkin, en kumminkaan Karjalankunnailla enää muistaisi niitä :(

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa mieleeni iloinen ajatus: olemmeko me vieraiden kielten kanssa työnsä tehneet ikuisesti koukussa? Olen ollut eläkkeellä jo 8 vuotta ja aina yritän etsiä jonkun kielten kurssin. Uuden kielen tai vanhan petrausta.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Jouppi: jos osaa venäläiset kirjaimet, on siitäkin jo suuri apu. Osaa silloin lukea karttaa ja ymmärtää kadun nimikylttejä sekä muitakin kylttejä ja voi vaikka muiden kielten perusteella ymmärtää, mistä on kyse.

anonyymi: kyllä se varmaan niin on, että kielet ovat ikuisesti rakkaita. Juuri äskettäin näin egyptiläisen miehen puhuvan televisiossa ja tuli mieleen, että pitäisikö opiskella vähän arabiaa!! Se se vasta olisi mielenkiintoista.