lauantai 10. syyskuuta 2011

Ei oikein nyt onnistanut

 Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua. Ja suurin osa asioista mennyt pieleen. Viikko sitten haimme metsästä verihelttaseitikkejä ja samettijalkoja. Seitikeillä piti tulla kaunista punaista väriä villalankoihin, samettijaloista tummanruskeaa. Hiki hatussa värjäsin langat viikolla ja kumma, samettijaloilla tulikin vihreää, seitikeillä keskiruskeaa, jälkiväristä vaaleanruskeaa. Ihan eri värejä kuin olen ennen saanut. Perjantaina nostimme porkkanat maasta, ja keitin naatit väriliemeksi, ja eilen piti niistä tuleman kirkkaan keltaista. Pah, hailun vihreää tuli. Yksi syy ehkä värien erilaisuuteen on se, että mistään en saa enää tinasuolaa puretusaineeksi, jonka pitäisi kirkastaa mm. keltaisia värejä. Apteekit eivät kuulemma saa enää tukustaan. En tiedä, missä sellaista muualla myytäisiin.

Tänään oli satamassa ns. maalaismarkkinat, jonne kuka vain sai mennä myymään mitä vain. Sinne olisi pitänyt lähteä jo aamusta ostoksille, mutta vasta puolenpäivän jälkeen urkenimme paikalle. Suuri osa oli jo saanut myydyksi tavaransa ja lähtenyt pois, puuroa ja makkaroita olisi vielä ollut tarjolla, samoin mattoja ja villasukkia. Tyrnimarjojakin oli jäljellä enää tuo yllä oleva kulhollinen. Minulta jäi näkemättä myös tanhuesitykset ja ihmispaljous.
Keväällä sain lahjaksi lankaa ja neuleohjekirjan. Mutta mitä ihmettä, ei tämä olekaan neuleohje vaan jonkin lentokoneen kokoomaohje. Tai ainakin siltä näyttää. Miten minulle iänkaikkiselle hölmölle on joku antanut englanninkielisen neuleohjekirjan. Ja taas sanakirjaa kehiin. Huomasin, että en tiedä edes silmukkaa englanniksi saati sitten oikein-nurin jne. Ainut käsitöihin liittyvä minkä tiesin etukäteen englanniksi, oli lanka, jonka olen oppinut Villasukan blogista Bits of yarn. Tuskin muuten tietäisin. Sen muistaakin hyvin, kun näyttää niin ruotsin garnilta. Ja ellen olisi aloittanut bloggausta, ei minulla varmaan olisi ollut tietoa neuloa-sanastakaan, knit. Sekin on tullut bloggauksen kylkiäisenä. Nyt ei sitten auta kuin kaiket illat lueskella sanakirjaa, että osaisi tehdä hienoa huivipitsiä tuon kauhean koodiston mukaan. Luulenpa kuitenkin, että katson vain kuvaa ja sen mukaan arviosta heittelen silmukoita vuoroin oikein, vuoroin nurin.

Mutta on meillä onnistuneitakin asioita. Metsästä on saatu valtavia sienisaaliita, tänään viimeksi mustia torvisieniä ja suppilovahveroita. Ja siellä markkinoilla ostin yhden arvan, jolla voitin valtavan karkkilaatikon.

9 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Hih! Tämä ehkä auttaa enemmän/nopeammin kuin sanakirja:
http://www.ullaneule.net/ullakko/englanti.html

Jael kirjoitti...

Ei taida tuo luonnonväreillä värjääminen ihan helppoa olla.
Voi kun kadehdin tuota sienisaalistanne!

kaisa jouppi kirjoitti...

Magnus on kalunnut lähitienoon mettät, eikä vampun vamppua (syötävää) hän ole löytänyt.
Minun mielestäni, vaikka keltaisesta onkin tullut vöheriää, olet ollut hirveen onnekas onnistuja, kun sait niin paljon sieniä :)

Sirokko kirjoitti...

Meidän mökillä näytti olevan metsät pullollaan kanttarelleja, syötäväksi, muita en tunnistakaan.
Neuleohjeet näyttää suomeksikin melkoiselta koodisopalta :)

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: kiitos kovasti. Näytti tosi hyödylliseltä ja hyvältä sivustolta.

Yaelian: sieniä on tänäkin vuonna metsät väärällään. Vaikka ei kesällä satanut yhtä paljon kuin kait muualla Suomea, on sieniä joka lähtöön.

Kaisa Jouppi: onhan täällä metsääkin enemmän kuin missään muussa maakunnassa ja ihmisiäkin vähemmän kuin muissa maakunnissa. Ja nyt kun keräilijäsukupolvi alkaa olla jo metsään kykenemätöntä ja nuoriso vain parantelee krapulaansa viikonloppuisin, löytää kaikkea melkein kotinurkkien tienoilta.

Sirokko: Varmaan ne neuleohjeet ovat koodisoppaa, jos ei ole paljon neulonut. Olen ottanut melkein vaikka mistä ohjeesta selkoa, mutta tuo englanti näytti kyllä ylivoimaiselta. Mutta jospa tuon Villasukan antaman linkin avulla onnistuisi.

isopeikko kirjoitti...

Hammaspeikoille terveisiä :)

Irja Viirret kirjoitti...

Huh, pitääkö vaikeimman kautta käydä tämäkin:) Onnea yritykseen, sieniä kuulemma on joka paikka pullollaan ja marjojakin mutta minä laiskimus en ole poiminut kuin vähän tyrnejä ja nekin muille..

vilukissi kirjoitti...

Voi, sä varmaan värjäilet lankoja. Kuulosti tosi tosi ihanalta jutulta taas kerran! Kirjansivusi näytti tosiaan lentokoneen kokoamisohjeelta, olikohan ollenkaan valokuviakaan. Näin muuten sellaisen käsityökirjan, missä ei ollut kuvan kuvaa...hiljaisuuden vallitessa suljin sen. Höh, ei semmosia tarvita. Romaanit on erikseen.

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: Häh?! Mistäs peikko tiesi, että olen karkkia ostanut!

Mustaleski: ihminenhän tarvitsee haasteita. Ei elämän pidä olla liian helppoa ;)

vilukissi: ihanaa oli niitä lankojakin värjätä. Sehän se viehätys juuri onkin, kun ei koskaan tiedä varmaksi, minkäväristä tulee.