perjantai 12. marraskuuta 2010

Mistä näitä tavaroita oikein tulee


 Jo hyvissä ajoin lokakuun puolella ilmestyy sähköpostissa kutsuja joulupukkikuvineen useampiinkin pikkujouluihin. Ja paketti on tietysti, no ei ihan pakollinen, mutta tunnelman kohottamisen kannalta suotava. Aloin käydä järjestelmällisesti läpi kaappejani ja hyllyjäni, onko minulla mitään turhaa, ylimääräistä ja tarpeetonta tai käyttämätöntä tavaraa. Niitä tarvittaisiin nyt pikkujoulujen lahjapaketteihin. Ei ollut :(

Koska koulunkin johtavana ajatuksena on kestävä kehitys ja kierrättäminen, pitää lahjankin olla kestävää (!). Se ei saa olla ostettua, vaan jotain omista nurkista kerättyä pois kuljeksimasta. Onko minulla mitään sellaista? Ensi silmäyksellä ei ole ainakaan mitään, mitä en olisi lahjan saatuani  avannut lahjapaketista. Sellaisiakin ihmisiä on, joilla kuulemma on kaapeissa paljonkin avaamattomia lahjapaketteja, ja näitä voivat viedä sitten johonkin arpajaisiin palkinnoiksi.

Joillakin on avaamattomia pyyheliina-ja lakanasettejä, saavat kuulemma jatkuvasti lahjoiksi.  Häh? Miten niitä ei minulle ole osunut? Vanhoissa lakanoissanikin alkaa varpaiden kohdalta patja kuultaa, joten saa niitä pesun jälkeen vetäessä varoa, etteivät puhki repeä. Ja pyyheliinalla naamaa pyyhkiessä solahtaa pää pyyheliinan läpi kuin koulussa oppilaiden pää vanhoista ikkunaverhoista. Nuo kaikki virttyneet liinavaatteet oikeastaan voisinkin viedä pikkujoulupakettina kierrätykseen, jospa minulle vuorostaan osuisi sieltä käyttämätön lakanapaketti!

Tai joku on joskus voivotellut, että tulee kynttilänjalkaa, astiaa, lasisarjaa ja muuta taloustavaraa jatkuvalla syötöllä. Mistä ihmeestä niitä siunaantuu? Tässä pätee varmaankin sama totuus kuin ennen sanottiin, että "raha ei tule kuin rahan luo". Tavara tulee siis vain tavaran luo. Joskus nuorena muistan, kuinka ihmettelin, kun jotkut kaverit omistivat jo ennen vakituisen työn saantia kaikenlaisia kodinkoneitakin mikrouuneista lähtien. Itse olemme joutuneet ostamaan joka ikisen taloustavaran ja kodinkoneen ihan itse. Silläpä niitä ei sitten maltakaan viedä pikkujoulujen lahjakierrätykseen, eikä voikaan, kun niitä tarvitaan.

Yhden käyttämättömän ja ehkä kierrätykseen sopivan asian löysin. Kesällä juhannuksen jälkeen kävelimme leirintäalueen ohi. Huomasin roskiksen vieressä aivan ihka uuden pienen pallogrillin, sellaisen ihan minikokoisen, jonka voisi ottaa vaikka kanoottiretkelle mukaan. Saman roskiksen vierestä löytyi toinenkin, isompi grilli. Siinä ei ollut mitään muuta vikaa kuin toisesta jalasta oli irronnut pyörä. Kumpaakaan grilliä ei ollut käytetty kuin kerran, juuri tuona juhannuksena, ja sitten heitetty menemään. Vieressä oli puoli säkillistä vielä käyttämättömiä hiiliäkin. Otimme talteen ja odottelemme sopivaa hetkeä joko käyttää itse tai laittaa kierrätykseen.

5 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

No se grilli hiilineen onkin tosi hyvä juttu,vaikka lahjan saaja joutuukin odottelemaan ensi kesään saakka ennenkuin voi sitä käyttää.Olen kyllä aika helpottunut siitä,että täällä asuessani ei enään ole tuollaista pikkujouluruljanssia,eikä muutenkaan painetta joululahjojen vuoksi.,..

Liisa kirjoitti...

Noista koulun verhoista juolahti mieleeni yksi kantapään kautta oppimistapaus.
Tuo valon kangasta haperoittava vaikutus tuli minulle aikoinaan yllätyksenä, kun pesin mökin vanhat verhot. Ei olisi kannattanut.

Rosina kirjoitti...

Ajankohtaisesta asiasta kirjoitit.
Olen ehkä samanlainen edesmenneen äitini kanssa, kun en hanki enkä ostele lahjoja kuin harvoin ja vain lähipiirille, ts lapsille, lapsenlapselle ja joskus miehelle.
Mies on onneksi samanlainen.
Hän tuo kuitenkin kukkasia muulloinkin kuin syntymäpäivänä.

Kai me olemme niin erilaisia, joku ei voi koskaan tulla edes käymään tuomatta pikkulahjaa.
Sanon suoraan, että minua vaivaa sellainen suuresti, se ikäänkuin velvoittaa minuakin viemään jotain vastalahjaa kylässä käydessä.
No, yleensä vien tai viemme kahvipaketin tai kukan.
Ne eivät jää täyttämään komeroita.

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: pikkujoulutkin ovat mukavia, jos niitä on vain harvoin. Mutta jos ne ovat ikään kuin pakolliset, koska niin kuuluu tehdä ja niihin kuuluu mennä, ne voivat muuttua rasitukseksi. Minkähän takia joka ikisen puljun on järjestettävä pikkujoulut?
Toisaalta: on erittäin kivaa, että on olemassa pikkujouluja. Kun päivät vain lyhenevät, illat pimenevät ja kaikki muuttuu harmaaksi, ei sitä varmaan kukaan kestäisi, ellei saisi ajatuksia johonkin kivaan: joulun valmisteluun ja pikkujoulumekkojen suunnitteluun jne :)

Kirlah kirjoitti...

Liisa: meillä koulussa kävi vähän samoin. Kun koulussa oli remontti 20 vuotta sitten, hankittiin samalla joka luokkaan uudet yhtenäiset verhot. Aika kului eikä kukaan muistanut eikä huomannut, että verhotkin saattaisivat kulua. Vasta vuosi sitten heräsimme asiaan, kun kerran tunnilla eräs oppilas työnsi päänsä verhon läpi ja katseli sieltä opettajaa.

Rosina: Just noin. Meillä on ollut ihan samanlainen tapa suvussa. Vain ihan lähiperheen parissa ostamme lahjoja jouluna ja lapsille tietysti synttärilahjat. Emme edes toisillemme osta lahjoja syntymäpäivänä. Miksi me kaikenlaista roihnaa vetäisimme kämppäämme, kun sitä näyttää kerääntyvän kyllä muutenkin.

Ja ihan samoilla linjoilla olen tavallisen kyläilyn suhteen. Kukat tai kahvipaketti, jonkun mökille mennessä ehkä makkaraa tai muuta grillattavaa. Ja ihan samanlainen tunne on minullakin, että tietysti vastalahjaksi odotetaan jotain erinomaista, jos joku jotain isompaa erehtyy ostamaan.
Mieluimmin en siis halua itsellenikään mitään, ehkä juuri kukkia korkeintaan, jos välttämättä jotain, tai se kahvipaketti, kahville on aina käyttöä.