maanantai 31. joulukuuta 2012

Ilahduttavia kokemuksia

 Vuosi on taas jälleen kerran vaihtumassa. Juuri mietiskelin, että ei ole mitään tapahtunut erikoista enkä ole missään edes käynytkään, eikä aurinkokaan paista koskaan ja aina sataa räntää ja aina on harmaata. MUTTA MIKÄÄN NOISTA EI PIDÄ PAIKKAANSA!
Kuvakansioita selailemalla muistuttelin mieleen, millaiset asiat muiden muassa ovat ilahduttaneet tai hämmästyttäneet minua vuoden mittaan.

Vaikka ei aurinkoa nyt juuri tänään sattunut näkymään, on sitä aina joskus sentään näkynyt, kuten yllä oleva kuva osoittaa, ja talvikin oli niin kaunis ettei paremmasta väliä. 
Viime talvi oli siitä erikoinen, että lunta oli sähkölangoillakin senttikaupalla. Ja jopa niin, että kun sitä oli kertynyt langalle jo enemmän kuin minkään luonnonlain mukaan olisi mahdollistakaan, kääntyi lumi joissakin langoissa  ylösalaisin ja lumi saattoi pysyä langan alapuolella kuin pidikkeiden varassa. Yllä oleva lumikerros on ainakin kymmenen senttiä paksu.
Olenhan minä käynyt erilaisilla kursseillakin eri puolilla Suomea. Tässä ruotsinopettajien seminaarista Etelä-Pohjanmaalta. Kuva Korsnäsista museon seinällä olevasta joulurististä, julkors.
Luontoliikunta  on tullut yhdeksi harrastukseksi ja minua riemastuttaa (tai joskus vihastuttaa) kaikki yllättävä, mitä metsissä saattaa tulla vastaan. Vai onko muka tavallista, että keskellä metsää törmäisi vanhaan puimakoneeseen.
Tämä kuva on kyllä säästettävä tulevia sukupolvia varten. Se tuo itselle mieleen lapsuusajan syyspuinnit.
 Eikä mennyt keväällä kuin vajaa kuukausi niin törmäsin toiseen nostalgiseen kohteeseen, niittokoneeseen. Mitähän sekin tekee metsässä?
 On jo päässyt unohtumaan, että Suomessa koskaan lumetonta aikaa olisikaan. Mutta muistuttakoon tämä erikoisen värinen ketunleipä, että ainakin vielä toistaiseksi ovat lumet sulaneet keväällä ja olemme saaneet nauttia väriloistosta luonnossa.
Ja vaikka luulin, etten ollut vuoden mittaan käynyt oikein missään, olen käynyt kotimaassakin idässä, lännessä ja etelässä, jopa monellakin paikkakunnalla ja joissakin jopa moneenkin kertaan. Vain pohjoinen on jäänyt tällä kertaa väliin. Kuvan kukka oli Kaskisissa erään ravintolan pöydällä, lapussa lukee Streptocarpus snowflake, on kai jokin soilikki.
Valittelin myös, etten ole pitkään aikaan käynyt ulkomaillakaan. Mutta väärin! Olen kuluneenakin vuotena käynyt Kanariansaarilla, manner-Espanjassa ja Virossa. Mitenkähän se naismuisti näin pätkii! Kannattaakohan minnekään mennäkään, kun mitään ei edes muista.
Pitäähän ulkomailla kuvata häristä varoittava liikennemerkkikin, jos kerran meidän hirvimerkitkin ovat kiinnostavia ulkomaalaisten mielestä.

Juuri nyt minua ilahduttaa ehkä kaikkein eniten, jos näen jonkin uuden linnun ja jos peräti saan siitä kuvankin. Tässä pyrstötiainen, jonka tapasin juuri ennen joulua.

No mutta eihän tuohon listaan tullut vielä paljon mitään ilahduttavia asioita. Kyllä minua ilahduttaa kaikki, kaikki mahdollinen. Kunhan nyt esittelin vain sattumanvaraisesti joitakin maailman ihmeellisyyksiä.

5 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

kivoja kuvia! Ja oikein hyvää uutta vuotta!

kaisa jouppi kirjoitti...

MINÄ en kylläkään liioin käyneeni missään ja muistaaksenia koko kesän satoi.
Jos tarkistelisin blogistani,niin kaikki muistikuvani luultavasti myös olisivat vääriä :D

Hyvää ensi vuotta! Siunausta sen jokaiselle päivälle!

kaisa jouppi kirjoitti...

(Puuttuva sana=muista). :(

Rosina kirjoitti...

Kiitokset Kirlah blogeistasi, niitä on ollut ilo lukea tänäkin vuonna.
Varsinkin uusin blogisi Linnea borealis ansaitsee 10 pistettä. Hienoa luontokuvausta.
Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Kirlah kirjoitti...

Yaelian, kiitos ja hyvää uutta vuotta sinnekin maailman ääriin!

Kaisa Jouppi: Mistähän hohtuu, että muistikuvat ovat usein kovin negatiivissävytteisiä. Eikö olekin hyvä, että meillä on blogit, joista voidaan tarkistaa niitä positiivisia asioita :)
Siunauksellista vuotta sinnekin päin!

Rosina: Kiitos kiitos, tämäpä ilahduttaa kovasti. Innostaa taas ahkeroimaan enemmän kirjoituksen parissa.
Onnellista uutta vuotta!