keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Puurojuhlassa

Eilen illalla oli lukion puurojuhla. Rehtori toivotti alkusanoissaan yleisön tervetulleeksi "perinteiseen puurojuhlaamme". Mietin itsekseni, miten niin perinteiseen, eihän se ole meillä vielä montaa vuotta ollut. Tai no, kun oikein aloin laskea, tämä oli nyt viides kerta plaatuaan tätä lajia. Mutta muistan entisen rehtorin maininneen jo kolmannen puurojuhlan yhteydessä tämän olevan meillä perinne! Taitaa sana perinne olla yhtä häilyväisen väljä kuin sana miesmuistikin.

Ja ettei kukaan pääse sanomaan, että nyt naismuisti saattaa pettää, mainitsen, että tiedän tarkkaan tuon ekan puurojuhlan siitä, että ykkösluokkalaisten hommaksi on muodostunut glögitarjoilu kyseissä tilaisuudessa. Ja olin itse viimeistä kertaa ykkösluokan ryhmänohjaaja silloin, kun "perinne" aloitettiin. (Ja vieläpä tarkistin vanhasta blogistakin, että olen jopa kirjoittanutkin asiasta silloin. Ja jälleen huomaan, että vuodet toistuvat samanlaisina, ei mitään uutta auringon alla).

Jos eka vuosikurssin oppilailla on glögitarjoilu vastuualueenaan, on kakkosilla ollut aina näytelmä. Koska nykyinen kakkonen muodostuu kokonaisesta kahdesta oppilaasta, oli kolmoset hälytetty apuun. Oppilaat olivat keksineet kivan näytelmän. Kaikki alkoi siitä, että joulupukki katsoi televisiota. Muut oppilaat näyttelivät television eri ohjelmia aina sitä mukaa kuin pukki vaihtoi kanavia.

Ohjelmassa oli myös pari iki-ihanaa joululaulua ja rehtorin puhe. Ja tietysti pääasia eli joulupuuron syönti. Arpajaisissa oli valtavasti hyviä palkintoja, mutta ihmeellisesti palkinnot tahtoivat mennä samoihin perheisiin. Vaikka en minä sieltä mitään olisi voinutkaan voittaa, kun en ollut ostanut arpaakaan. Minulla on muistissa vielä hyvin se, kun sain kerran valtavan kalanperkuualustan, johon kala laitetaan hännästään nipistimellä kiinni, enkä ole vehjettä koskaan käyttänyt. Tai kerran sain minipieniä pyyheliinoja, joille en keksinyt mitään käyttöä. Minulla on sellaisia pikkuliinoja kaapin yksi hylly muutenkin täynnä, enkä kerkeä jumpassa millään hikoilla niin paljoa, että elinaikanani kaikki ehtisivät kulua hienpyyhinnässä. Myyntipöydällä oli paljon oppilaiden tekemiä leivonnaisia. Ostin itsekin jotain pakkaseen, pääsen vähemmällä leipomisella itse. Ruuanlaitto kun ei ole koskaan ollut mielipuuhaani.

Kaiken kaikkiaan tämä lukion oppilaiden, vanhempien ja opettajien yhteinen "perinteeksi muodostunut" puurojuhla oli oikein lämminhenkinen ja mukava tilaisuus. Voisihan joulu olla useamminkin kuin kerran vuodessa. :)

2 kommenttia:

♥ Hannele kirjoitti...

Viides kerta on ehdottomasti perinne, eihän oppilaatkaan kauempaa siellä...

Kirlah kirjoitti...

Hannele: no myönnetään, mutta minusta toka kerta ei kyllä vielä ole :)