Päivät ovat menneet taas vilauksessa kuten aina ennenkin, mutta nyt ovat vain lisänneet faarttia. Ei ole puhettakaan, että olisi Sakta farten, kuten sillä urheiluseuralla Etelä-Suomessa.
Olen lukenut oikein urakalla lahjakirjoja, siis toisten, en vielä omiani. Toisten juuri siksi, että ehdin lukea ennen kuin asianomaiset veivät kirjansa mennessään. Minua sitten viehättää Henning Mankellin kirjat. Tämä viimeisin, Likainen enkeli, hujahti päivässä, vaikka siinä on yli 500 sivua. Mutta minua viehättää Mankellin kirjoissa se, että hän usein valitsee jonkin tietyn tositapahtuman pohjaksi ja alkaa kehitellä siihen oikeanlaista tarinaa, miten asiat olisivat saattaneet tapahtua.
Tämä Likainen enkeli kertoo ruotsalaisesta naisesta, joka piti Afrikassa 1900-luvun alussa vähän aikaa bordellia. Ajankuvaus tuon ajan Ruotsista on uskottavaa, samoin Afrikan mustien ja valkoisten välinen kuilu kuvataan hyvin konkreettisesti. Uskon, että Mankell tietää, mistä puhuu, sillä hänhän asuu Afrikassa ja Göteborgissa. Ja onhan kirjailija saanut tarinaan jännitystäkin.
Itse sain Jari Tervon Laylan ja Rosa Liksomin Hytti no 6, siis sen Finlandia-palkitun. Liksomia en ole vielä ehtinyt aloittaa, mutta mielenkiinnolla odotan lukukokemusta. Olin ajatellutkin, että pitäisihän se saada lukea, kun kerran jossain tv-ohjelmassakin kerrottiin lapualaisten valinneen sen jo ennen voiton julkistamista parhaaksi kirjaksi Finlandia-ehdokkaista. Täytyyhän sen silloin lukemisen arvoinen olla :) Saas nähdä, miten käy, kun kirjaan tartun.
Tervoa olen lukenut jonkin matkaa, ja mielenkiintoiselta kirja vaikuttaa. Tervon kuvaus on omantyylistään, ja jopa liian hyvää, sillä lukija ahdistuu totaalisesti maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja kurjuudesta. Kirjassa vuorottelevat arabimaailma ja suomalainen Helsinki. Oletan että näiden maailmojen yhtyessä eivät asianosaisten olosuhteet juuri paremmiksi muutu, mutta saas nähdä.
Lukeminen jatkuu. Onneksi ei ole vielä muutamaan päivään mitään velvollisuuksia, sillä aina jos on ollut pitkään kirjojen maailmoissa, tuntuu kuin pää olisi pyörryksissä, ja paluu arkielämään totaalisen vaikeaa.
Tekstit
8 kommenttia:
Ihanaa voida uppoutua kirjojen maailmaan! Rosa Liksomin haluaisin minäkin lukea, kai se on hankittava, kun en lahjaksikaan saanut!
parempaa joulun viettoa ei ole
Minäkään en ole muutamaan päivään tehnyt paljon muuta kuin lukenut.
Tavoistani poiketen luen kirjaa, joka on kuvitteellinen, mutta YMPÄRYS on tapahtunut oikeesti (taidatkos sen selvemmin sanoa).
Koko ajan mietin, kuinka itse lukemisistani kirjoittaisin.
Kannattais ehkä ennemmin ottaa itseään niskasta kiinni, eikä vain miettiä :(
Sirkka: sinun olisi pitänyt ostaa se Liksom ennen joulua ja kääriä pakettiin ja olla niin yllättynyt, että, kun aattona olisit avannut paketin.
Hannele: just niin. Ulkona on pimeää, kuusessa palaa valot, viltin alla sohvalla, toinen käsi kirjassa ja toinen suklaarasiassa! Se on joulu!
Kaisa Jouppi: Sinäpä sanaseppo olet: "ympärys tapahtunut oikeesti".
Minä tykkään eniten juuri sellaisista kirjoista, joiden ympärys on oikeesti tapahtunut. Vaikka itse asiassa kai aina on niin, että kirjailijat kehittelevät tarinoitaan jonkin oikean asian ympärille, ja aina jokin asia on tapahtunut jollekin, mutta vain eri ihmisille.
Minä olen nyt lukemassa Frankfurtin lentokentältä ostamaani dekkaria Toter geht's nicht - aika hauska! Kirjailija on Dietrich Faber.
(Saa tulla piipahtamaan http://sauerkrautblog.blogspot.com/ )
Palautin tänään kirjastoon Hiski Salomaasta kertovan paksun opuksen, oli tosi mielenkiintoinen kirja. Kertoi Amerikkaan lähteneestä Hiskistä ja hänen siellä tapaamastaan myös Suomesta siirtolaiseksi lähteneestä vaimostaan.
Rohkeita ihmisiä!
Pirkko Jalovaaran Terveempää elämää oli joululukemisena, hengellistä antia.
Nyt matkustan Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin, sellainen nimi on Matti Rämön kirjalla.:)
Minäkin sain Liksomin kirjan joululahjaksi. Se on mielestäni todella hyvä. Kirjan kieli on ankeasta aiheestaan huolimatta kaunista, jopa lyyristä. Kirja on erikoinen ja kiinnostava. Olen nyt noin puolessa välissä.
Sauerkraut. Kiitos kirja- ja blogivihjeestä.
Rosina: pitääpä etsiä Salomaasta kertova kirja, onhan suvussakin amerikankävijöitä.
Pirkko Jalovaaran kirjat luulin kaikki jo lukeneeni, vai onko julkaissut uusia.
Nuorena kuvittelin itsekin lähteväni pitemmälle pyöräretkelle Savosta Pohjanmaalle, mutta menemättä jäi. Äitinio sen sijaan tuli pyörällä Pohjanmaalta Savoon viisikymppisenä.
Katilein: en ole vielä aloittanut Liksomia, kun on ollut vieraita, mutta yhä kiinnostavammaksi käy kehujesi takia. Vaikkakin sanavalintasi "ankea aihe" vähän jarruttelee kirjaan tarttumista.
Lähetä kommentti