torstai 15. joulukuuta 2011

Harrastuksesta se tämäkin käy

Olen lupautunut pitämään ensi syksynä suomenkurssia venäjänkielisille. Kurssi olisi viikon intensiivikurssi, johon jo hieman katselin oppimateriaalia. Minulla on käytössäni useitakin suomen kielen oppikirjoja, mutta ne on kaikki tarkoitettu henkilöille, jotka opiskelevat suomea pitkällä tähtäimellä, eli siksi että asuvat täällä. Tämä kurssi sen sijaan olisi tarkoitettu lähinnä tilapäisesti Suomessa käyville, vaikkapa turisteille. Koska käsiini ei ole osunut sopivaa oppimateriaalia juuri tällaiselle kurssille, joudun rakentamaan koko paketin itse.

Olen joskus lukenut kansalaisopistossa venäjää, joten tunnen kirjaimet ja ymmärrän jonkin verran helpohkoa kieltä, mutta en tyypilliseen suomalaiseen tapaan millään saa suustani ulos kahta sanaa pitempiä lauseita. Sanat nyt vain eivät palaudu mieleen niin nopeasti kuin pitäisi. Siitä syystä ajattelin, että opetettavissa teksteissä on hyvä olla jo valmiiksi annettuna vähän venäjän sanastoa, ettei minun tarvitse oppitunnilla kaikkea vääntää englannin kautta tai käsin huitomalla. Pienikin sanasto nopeuttaisi asian käsittelyä.

Kun minulla ei ole käytössä venäjänkielistä kirjainnäppäimistöä ja muutenkin sanojen kirjoittaminen kirjain kerrallaan on hidasta lisämerkeistä hakemalla, olen keksinyt hakea sanoja nettisanakirjan avulla. Etsin kyseisen sanan, sitten vain maalaan sen ja liitän wordiin. Nopeampaa kuin kirjain kerrallaan tuhertaminen.

Tämä työ oli minulla levällään, kun eräs tuttavani alkoi muina miehinä lukea papereistani venäläisiä sanoja. Ihmettelin, milloin hän on venäjänkurssilla käynyt. Ei kuulemma milloinkaan. Tuttava keräilee erikielisiä Aku Ankkoja, tai ellei Aku Ankkaa ole saatavilla, jokin muu sarjakuvalehti käy. Hän on opetellut venäläiset kirjaimet venäläistä Aku Ankkaa tavailemalla, samoin kuulemma kreikkalaiset aakkoset!

Kun nyt epäilin, ettei hän nyt ainakaan voi ymmärtää mitään kirjoittamistani venäläisistä sanoista, oli vastaus, että hän ymmärtää jonkin verran puolan perusteella. Ei hän ole opiskellut puolaakaan, mutta kun hänellä oli vuosikausia työparina puolalaisia, opetti kukin toisilleen omaa kieltään. Olen nähnyt tuttavani saavan puolalaisia tekstiviestejä, joihin hän osaa vastatakin puolaksi. Usein hän on myös avustamassa puolalaisia tuttujaan virastoasioissa näiden tullessa aina pariksi kuukaudeksi töihin. Hän väittää, että tulkkaushommassa kylläkin rasittuvat enemmän kädet kuin kieli.

Kieliäkin voi siis pitää harrastuksenaan ilman että käy jollain kurssilla. Ja niitä on mahdollista oppia itsekseenkin, jos vain tarpeeksi intoa riittää. Ja kaikenlaisesta kielitaidosta on aina jotain hyötyä, vaikka pienestäkin. Loppujen lopuksi harva tarvitseekaan kovin laajaa kielitaitoa mistään kielestä, mutta perusalkeita tarvitsisi vähän jokaisesta kielestä.

3 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Juuri tuollainen tuntuu upean luontevalta ja aidolta suhtautumiselta kieleen. sitähän maailman kansat ovat kautta aikojen tehneet. Ei ole ollut aikaa useinkaan kirjoittaa oppikirjoja - kauppaa on pitänyt käydä ja hoitaa suhteita erilaisista kielistä huolimatta. Nykyään kielen käyttämisen kynnys on jo liian korkealla, eikä uskalleta käyttää sitä vähää, jonka hallitsee.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkään aikaan en ole lukenut niin viisasta ajatusta kuin oli kirjoituksesi lopussa. Kauan eläneenä ja jonkin verran maailmoilla käyneenä ja kaiken lisäksi kielen/kielten opettajana olleena todistan, että taivahan tosi olisi jokaisen osata edes vähän ja monia kieliä. Ne olisi mieluiten pitänyt aloittaa ennen vanhuutta, mutta viimeistään silloin.

Kirlah kirjoitti...

Marja-Leena ja anonyymi: sain kommenteistanne innoituksen kirjoittaa aiheista vähän lisää uuteen postaukseen.