Ahmatti ja palkinto

 Talomme vieressä kasvaa neljä ikivanhaa tammea, jotka ovat kaksi kertaa talon korkuisia. Ja arvata saattaa, että tammenterhojakin on koko puiden alusta täynnä. Kops kops vain kuuluu kaiken päivää, kun hedelmiä tippuu peltikatolle. Olemme keränneet terhoja joskus talveksi lintuja varten, mutta ne kovettuvat kuivuessaan niin, että ainakaan pikkulinnut eivät saa niistä mitään irti, eivät liioin oravat. En tiedä, voisiko niitä vaikkapa paahtaa ihmisravinnoksi.

Onneksi on joku, joka tykkää syödä niitä. Närhi kerää tässä kaulapussiinsa terhoja ja vie ne sitten varastoonsa. Pussissa on tälläkin hetkellä jo yli kymmenen terhoa, kaulapussi melkein viistää maata. Tämä lintu näyttää olevan tällä hetkellä ainoa, joka terhoille jotain mahtaa. Jos terho on niin suuri, että närhi ei saa nielaistua sitä pussiin, lintu lentää tammenoksalle, pitää kiinni varpaillaan ja nokkii rikki ja syö sen.

Pian blogista sain tällaisen tunnustuksen. Näyttää olevan niin, että palkintoihin liittyy aina velvollisuuksia, tällä kertaa on kerrottava itsestään erinäisiä asioita. Jotkut kysymykset ovat samoja, joihin olen vastannut jo jossain muussa yhteydessä, mutta eikös kertaus ole opintojen äiti ;)
Tunnustuksen viidet vastaukset kysymyksineen tässä.

1. Lempiruokani: kanaruoat. Kerran söin ulkomailla viikon matkalla viitenä päivänä kanaa.
2. Lempimakeiseni: kaikki karkit käyvät. Oikein kaksin käsin ahmin, varsinkin laksritsi on tämänhetkinen lemppari.
3. Mielilukemiseni: kirjat, jotka perustuvat tositapahtumiin.
4. Mieluisin paikka tehdä käsitöitä/puutöitä: oma kotisohva. Usein teen myös kokeita valvoessani, valvonnat kun ovat niin tylsiä.
5. Lempielokuvani: kun nyt muistaisi edes jonkun elokuvan nimen...

Velvollisuus olisi jakaa tätä palkintoa eteen päin, mutta minun on ihan mahdoton laittaa blogeja paremmuusjärjestykseen. Hyviä ja mukavia on niin äärettömän paljon, ja kaikki ovat niin erityylisiä. Mutta tästä voi ottaa jokainen, jonka blogeja käyn lukemassa. Olkaa hyvät.