torstai 16. joulukuuta 2010

Miten näin pääsi käymään


Yli viikko on kärsitty jotain kummaa tautia, joka vei ihmisen voimat totaalisesti. Joulukorttien kirjoittaminenkin oli niin raskasta työtä, että piti kirjoittaa vain muutama kortti päivässä ja huilata lopun päivää ja jatkaa seuraavana päivänä kirjoittamista. Eikä se vielä mitään, mutta kun minulle syötettiin koko viikko vain pahvinpaloja ja kengänpohjallisia ja niihinkin mauttomiin ruokiin oli saatu piilotetuksi joka suupalaan kaktusen piikkipalloja, jotka raapivat kurkun kynnöspelloksi. Eivät olleet juomistarjoilut juuri sen häävimpiä. Mitä polttavimpia juomia oli tarjolla niin, että joka kulauksen jälkeen kurkku oli tulessa ja silmistä vain tirisi vesi.

Minulta on kadonnut siis elämästä kokonainen viikko jonnekin taivaan tuuliin. Luulin pääseväni parilla päivällä, mutta aina piti ilmoittaa rehtorille: En voi tulla, kuume jatkuu. -Mitä oppilaat tekevät? kyseli rehtori. -Kääntäkööt seuraavan kappaleen! -Kirjoittakoon aineen! -Tehkööt harjoituksia eteen päin! -Kirjoittakoot aloittamaamme blogia!

Mutta kun näitä lauseita oli käytetty jo kolme päivää, ymmärsi rehtorikin viimein, että pakko on jonkun välillä käydä minun kultapupuille jotain opettamassakin. Tänään siellä on kollega pitänyt tuntejani, samoin huomenna. Sitten havaitsin yhtäkkiä, että ensi maanantainahan on  iltapäivällä koko koulun sählyturnaus, joten kaikki tunnit menevät siihen! Ilmoitin jo kättelyssä, että aion vihdoinkin päästä pitämään edes ne tunnit - siis mikäli olen edes tervehtynyt siihen mennessä! Tiistaina on enää joulukirkko ja glögit ja sitten alkaa joululoma. Pääsi joululoma kyllä nyt totaalisesti yllättämään.

Sitten huomasin toisen kauhujutun. Koulu alkaa 5.1. Loppiaispäivänä käydään välillä pitämässä lomaa ja 7.1. taas kouluun. Näiksi päiviksi on venäjänope järjestänyt Pietarin-matkan, joten kouluun ei jää kuin jokin pieni nysäporukka. Melkein kaikki lähtevät Venäjälle. No, ei kai minun sitten tarvitse pulttia ottaa, jos eivät oppilaatkaan. Lukevat mitä lukevat ja sillä selvä.
Minulla on nyt valtavat kasat oppilaitten tuotoksia luettavana joululomalla eikä aavistustakaan, millaisista lähtökohdista aloitamme 10.1. 2011.
Mitenkähän tässä nyt taas näin pääsi käymään. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, ei minun tarvitse ennen penkkareitakaan mitään enää opettaa. Kumminkin joku ope keksii viedä kaikki oppilaat jonnekin kaupunkiin vierailuille, sitten alkavat penkkarihihhuloinnit ja eikö ne kutsunnatkin taas paina päälle jossain vaiheessa.

Enkä pelkästään työnteosta ole viikon mittaan jäänyt paitsi, vaan monesta muustakin, kuten Lucia-juhlat, kollegan 50-vuotis-juhlat, kunnan tarjoama jouluateria, erinäisiä glögitilaisuuksia, filmikerho ja onpa saatu monta kissaakin ristityksi ilman minua.

4 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Paranemisiin,Kirlah,kuulostaa kurjalta taudilta,mutta toivottavasti menee pian ohi,ja toivottavasti selkiää tuo aloituslähtötilannekin..

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: toivon todella paranemista minäkin. Näyttää siltä kuin ei loppua olisi näkyvissä...

Allu kirjoitti...

Gute Besserung, jos se saksaksi sanottuna toimis vaikka paremmin.

Kirlah kirjoitti...

Allu: Danke. Lieneekö saksan ansioita vai minkä, mutta eilen oli yli viikkoon ensimmäinen päivä, jolloin ei ollut enää kuumetta. :)