keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Koko tunneskaala käyttöön


Liian aikaisin kehuin etäopetuksen sujuvuutta. Viikko oli opetettu hyvällä menestyksellä ruotsia omien oppilaiden lisäksi etäpaikkakunnalle, kun siellä tilttasivat koneet. Meni toista viikkoa, että oppilaat eivät saaneet siellä ruotsissa mitään opetusta, laitoin vain sähköpostissa ohjeet, mitä tehdä. Toisaalta en ole kovin huolissani, sillä tämä on viimeinen kurssi eli abiluokan ruotsi. Jos oppilaat ovat omatoimisia, he pystyvät kyllä lukemaan itsekin, ja minähän kykenen neuvomaan heitä sähköpostitse ja puhelimitsekin. Kysymyshän onkin tietysti siitä omatoimisuudesta!

Eilen sitten taas yritin ottaa yhteyttä, ei mitään. Paikkakunnalla oli ollut taas ns. asiantuntijoita koneiden kimpussa ja olivat päivän uurastuksen jälkeen saaneet yhteyden pelaamaan niin, että minä otan yhteyden kolmannen paikkakunnan tiettyyn luokkaan, ja tämän toisen paikkakunnan oppilaat ottavat puolestaan yhteyden samaan luokkaan. Näin saadaan ns. kolmen pisteen yhteys. Meidän kuvaruudulla näkyivät minun oppilaani vihdoinkin, mutta ruudulla näkyi myös sen kolmannen paikkakunnan luokka, joka oli meidän takia tyhjä. Kolmas kuva oli meidän oma kuva. Ja seinälle heijastui tietysti dokumenttikameran välittämä kuva tehtävistä.

Kun eilen sitten aloin opettaa, ei kestänyt kauaa, kun näkyi ruudulla kolmospaikkakunnan siivoojat raottavan luokan ovea ja tyytyväisinä siitä, ettei luokassa ollut ketään, alkoivat siivota, mutta myös kolistella ja juoruta keskenään. Tällaisessa monen pisteen yhteisesssä neuvottelussa tv-ruutuun tulee vain sen kohteen kuva, josta tulee puhe. Me siis kakkospaikkakunnan kanssa kuuntelimme siivoojien höpinöitä. Pakko oli pyytää heitä poistumaan, poistuivatkin kiltisti :)

Tänä aamuna jännitin, onnistuuko yhteys. Kas kummaa, onnistui, onneksi kolmospaikkakunnan koneet olivat päällä, vaikka kello oli vasta kahdeksan. Lienevät olleet päällä koko yön. Eikä ollut kukaan erehdyksessä sammuttanutkaan koneita, kuten joskus on tapahtunut. Hohhoijaa ja hallelujaa. Kyllä minä olen onnellinen, kun neljän viikon päästä alkaa uusi jakso, ja siinä ei ole minulle merkitty etäopetusta. Jos koneet toimivat hyvin, kuten ainakin toistaiseksi tuonne kolmospaikkakunnalle saksanopetuksessa, etäopetus on ihan mielenkiintoista. Mutta näyttää tässä tunneskaala kulkevan kiukusta tyytyväisyyteen ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Peikko on kuullut, että tietotekniikka helpottaa ihmisten elämää...

Kirlah kirjoitti...

Peikko on kuullut väärin...