perjantai 3. syyskuuta 2010

Kissoilla yhdeksän henkeä

Kissalla tuntuu todella olevan yhdeksän henkeä, kuten sanonta kuuluu. Tyttären toinen kissa oli pudonnut kaksi viikkoa sitten kolmannen kerroksen parvekkeelta alas, eikä sitä sen jälkeen löytynyt mistään. Eilen illalla vasta oli löytynyt viereisen omakotitalon talon alta, joku naapuri oli nähnyt. Mitenkähän monta henkeä kissa on kahden viikon aikana niistä yhdeksästä jo menettänytkään?

Tämä kissa on aina ollut kovin arka, eikä koskaan vastaa kutsuihin eikä tule kutsusta luokse, kuten kissat yleensä. Oikea ihme, että se vielä löytyi, mutta olihan tämän toisessa perheessä asuva emäkin aikoinaan kadonnut hoitopaikassaan, mutta ilmestynyt kahden kuukauden kuluttua viiden kilometrin pässä olevaan kotiinsa.

Tänään lähdemme Helsingin tienoille hakemaan noita kissoja meille pariksi viikoksi hoitoon, kuten on ollut jo kauan tarkoituskin. Välillä vain luulimme, että kahden kissan sijasta joudumme tyytymään yhteen. Kuvassa oleva kissa on kadonneen karkulaisen veli, joka ei aluksi suostunut syömäään omaa ruokaansakaan, ellei siskonkin kuppiin laitettu ruokaa. Jonkin ajan kuluttua se oli tottunut kaverin poissaoloon niin, että kun tämä tuli takaisin, oli ihmetellyt kauan, mikä mörriäinen se tuo on.

6 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Omakin kissa putosi pari kertaa parvekkeelta,kun lasitetut paneelit oli unohtuneet auki,ja kerran talvella putosi ikkunasta,ja lunta satoi,oli klo 6 aamulla,kauhea hätä siitä kissasta,joka sitten löytyi ihan väärän talon edestä.Oli erehtynyt...Ystävän kissa putosi kerran tosi korkealta,ja tuloksena olivat romahtaneet keuhkot(olisko tuo oikea suomennos sanoille collapsed lungs),mutta parani vähitellen. Onneksi tyttäresi kissa löytyi! Mukavia hetkiä kisujen seurassa!

Rosina kirjoitti...

Kivan näköinen kissa kuvassa, valkoinen jalka muuten mustassa kissassa.
Meilläkin oli kissa, kun asuimme omakotitalossa. Oli jo syntyessään säikähtänyt, tosi arka ja livahti piiloon aina vieraiden tullessa.
Kauan kesti, kun uskalsi tulla esiin muiden näkösälle.
Se ei myöskään tykännyt yhtään muista kissoista, oli yhtä tuskaa yhteiselo toisen kanssa. Sitä emme arvanneet, kun lupauduimme ottamaan naapurin kissan hoitoomme heidän matkansa ajaksi.
Muuttaessamme kerrostaloon emme saaneet kissallemme sellaista uutta kotia, jossa se olisi pärjännyt, joten armelias piikki oli sen kohtalona:(

isopeikko kirjoitti...

Kissat ovat välillä ihan mahdottomia. Peikko on nähnyt.

Sirkka kirjoitti...

Voivathan ne olla ihan mahdottomia, mutta silti niin ihania!

vilukissi kirjoitti...

Kissat ovat sitkeitä otuksia! Minäkin joskus hoidin tyttäreni 2 kisaa 2 kuukautta ... olihan se aikaa, kerrostalossa. Huokaus.

Marjattah kirjoitti...

Kaunis kissa. Kissat ovat vaarallisia. Niihin rakastuu :) Me otimme pojan kissan tilapäishoitoon taannoin, ja kävi niin ettemme antaneetkaan sitä takaisin. Ropo eli 18-vuotiaaksi, ja sai kaverinkin. Yhdeksään elämään on helppo uskoa. Meidän kissoilla on kymmenes elämä menossa, ja se kestää elämämme loppuun asti.