keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Jo alkuvuodesta stressiä


Minulla ei mene nyt hyvin. Abiruotsin kurssin pito tuntuu tosi hankalalta. Etäyhteys on kyllä saatu kolmannen paikkakunnan kautta, mutta pelkällä yhteydellä ei tee mitään, jos oppilaat eivät näe opettajaa tai ope ei näe oppilaita tai oppilaat eivät näe, mitä ope kirjoittaa paperille. Mikrofonikin on jotenkin ihmeellinen, kuulen oppilaiden puheesta vain ensimmäisen sanan alkutavut, sen jälkeen ääni sekoittuu molinaksi langoilla. Ilmeisesti minun puheeni kuulostaa heistä samanlaiselta, koska en oikein saa sieltä kunnon vastauksia.

Onneksi vanhemmatkin ovat siellä jo ottaneet yhteyttä koululle. Sen paikkakunnan ruotsinope pitää nyt vähän tukiopetusta minun oppilaille. Mutta en kuollaksenikaan ymmärrä, miksi heidän pitää pitää sitäkin juuri ruotsin tuntien aikana, kun kerran jonkinlainen yhteys on olemassa. Suoraan sanottuna olen vähän sitä mieltä (enkä kovin vähääkään), että oppilaat voisivat kyllä itsekin vähän topakoitua. Yhden naamaa en ole vielä koko aikana nähnyt, hän kun makaa pulpetilla koko ajan. Yhdellä ei näytä olevan kirjaakaan, ja kun kuulivat, että saavat paikkakunnan omalta opelta vähän tukiopetusta, ei kolmaskaan enää avannut kirjaa. Just joo. Ei se pari tuntia kyllä ihmeitä tee, mutta saahan sitä luulla.

Ensi tiistaina on jo yo-kokeen kuullunymmärtämisen koe, ja ajattelin perjantaina ottaa koko 45 minuutin kuuntelun harjoituksena. Taas kuitenkin ilmeni ongelma: meillä onkin silloin täällä taksvärkkipäivä, ja vain kolme minun oppilaistani on tulossa kouluun. Mutta luulen, että muutkin haluavat tulla ainakin tuon harjoituskuuntelun ajaksi. Etäpaikkakunnalla ei tietystikään ole taksvärkki samaan aikaan, tiedä sitten milloin sekin on. Toivottavasti ei ainakaan tämän kurssin aikana.

Saksanopetus on (kop kop, koputtaa puuhun) sujunut kolmannelle paikkakunnalle sen sijaan ilman mitään ongelmia. Kuva näkyy hyvin ja äänikin kuuluu, ihan kuin ei mitään välineitä meidän välillämme olisikaan. Mutta pitihän siihenkin tulla taas jokin mutka: meillä kun on se taksvärkki, ei se tuolla paikkakunnalla olekaan samaan aikaan. Siellä oppilaat saavat käydä taksvärkissä kuka milloinkin parhaaksi näkee. Minä ehdotin, että menisivät nyt perjantaina, mutta eivät vielä osanneet sanoa siihen mitään. Ristiriitaista on sekin, että juuri nämä minun lähioppilaat olivat alkukurssista Maltalla, ja poissa toista viikkoa, ovat ne nyt sitten taas juuri he, jotka puuttuvat.
Voi hyvät hyssykät, kun voi heittäytyä joskus hankalaksi.
 Anteeksi valitus, mutta kun alkaa stressata jo syksystä.

4 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

No on sinulla todella aihetta stressiin.(Kaitaselta tuntuu meikäläisen stressaamiset: en löydä kakkuformua ja ylihuomenna pitäis iskeä tarjottavaa pöytään, kun tulee tupa täyteen vieraita).

Minäpä otan ja rukoilen puolestasi :)

Vihreatniityt kirjoitti...

Näihin Irlannin jatkuviin tänään- ei- taas- ollut- opea paikalla juttuihin kyllästyneenä, saat minulta 10 pistettä ja papukaijamerkin.
Ai, miksikö? Olet aidosti tilanteesta huolestunut. Haluat, että homma toimii ja että tunnit saadaan pidettyä. Yrität parhasi ja vielä enemämnkin. Valitat hukkaan menneistä tunneista jne.

Etäopetukseen suhtaudun arvelevasti. Mikään ei voita "nokatusten" olemista.

Toivotaan, että "koneet" alkavat pelata.

isopeikko kirjoitti...

Mutta tua metsä on hieno ja raikas.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Jouppi: mutta ei ole hääviä sekään, jos täysi tuvallinen vieraita istuu kuivin suin, joten kyllä tuokin stressinaihe on ihan oikeutettu. Minä ainakin olisin jo ihan hermona, jos ei minulla suuhun pantavaa olisi tarjota.

Vihreät niityt: mutta ajattelepa, miten olen oppinut vanhemmiten ottamaan rennommin: jos nuorena olisi tällaista ongelmaa ollut, olisin hyppinyt jo seinille ja saanut migreeniä ja yöunien menetyksiä. Nyt ei ole kuin selkä hiestä märkä tunnin loputtua ja vähän päänsärkyä ja mitä nyt yöllä vähän heräilee ja mielessä ovat heti ne oppilaat. Siis huomattavan lunkisti olen ottanut entiseen verrattuna.

isopeikko: tuolla peikko kyllä varmasti viihtyisi.