lauantai 18. syyskuuta 2010

Harvoin tällaista saalista


Vähän sieltä ja täältä kuuluu, ettei bloginikaan päivity enää vanhaan tahtiin. Mutta nyt on ollut niin huisketta koulupuolellakin, että ei ole tullut mieleenkään minkäänlainen kirjoittelu. Viikonloppuvieraat kävivät metsässä ja kaapaisivat itselleen muhkean herkkutattisaaliin. Luulimme, ettei tänä vuonna mitään sieniä tule, mutta nämä hyväkkäät saivat parissa tunnissa ihan hulvattoman saaliin. Siitä innostuneena menimme mekin tänään metsään ja tällainen saalis tuli.

Tarkemmin kun tatteja alkoi perata, oli mukaan tullut kelvottomiakin yksilöitä. Vaikka päällisin puolin sieni oli virheetön, saattoi jonkun jalan katkaistua löytyä kymmeniä pieniä käytäviä jalan sisältä. Jos sellaisen jalan siivuttaa ja panee pannulle paistumaan, luuraa pian joka reiästä pieni valkoinen mato ihmetellen, kuka siellä alkaa kämppää kärventää. Sellaiset reiälliset on viisainta heittää kompostiin.

Puolukoitakin löytyi ihan kolmenkin perheen tarpeisiin. Yksi kaveri vain ei suostunut käyttämään poimuria. Poimurit kuulemma vain hidastavat: ensimmäisellä huitaisulla poimuri vilahtaa marjojen ohi, toisella saattaa loukkuun jäädä muutama marja, ja kolmannella kauhaisulla lentävät poimurista nekin vähät marjat pois!

Mutta ihmeen erilaisia ovat vuodet sadon suhteen. Viime vuonna löytyi värjäysseitikkejäkin vaikka kuinka paljon, nyt ei ensimmäistäkään, sen sijaan löytyi pari samettijalkaa, jotka laitoin kiireesti pakkaseen odottamaan lisäsaalista. Viime vuonna oli rutkasti kanttarelleja, nyt ei yhtään, onneksi keräämme aina hyvinä vuosina kaikkea varastoon, joten ei hätää, kyllä talvella sieniä riittää.

8 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Tuosta saaliista olen kyllä vähän kateellinen;D

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: sieniä ei näköjään todellakaan löydy milloin ja mistä vain. Jokainen laji vaatii tarkan omanlaisensa esiintymispaikan ja kerääjältä vuosien kokemuksen, mistä ja mihin aikaan mitäkin edes kannattaa lähteä etsimään. Ja vuodet eivät ole veljeksiä! Joka vuosi on erilainen.
Mutta perehtyminen kannattaa ja saattaa palkita tunnollisen uurastajan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Oi millainen ihana vamppukasa!
Sienet voissa paistettuna sipulin kaa ja VUOLU-(?)KERMASSA haudutettuna voittaa menyyn, kun menyyn.
Näin tänä syksynä eräässä paikassa ainakin kaksikymmentä komeeta mustesientä ohi kaahatessamme.
Olen vasta hiljattain lukenut, että mustesienikin on oikein herkkusieni.
En kuitenkaan uskalla luottaa, että ymmärsin lukemani oikein, joten emme jarruttaneet sienten kohdalla.
Täytyykin mennä tästä Googleen ja klikata kohdasta MUSTE, alaviitteenä SIENI.

Kirlah kirjoitti...

kaisa jouppi: kas, harvinainen pohjalainen, joka ymmärtää sienten päälle. Muutenhan pohjalaiset ovat pitäneet sieniä kautta aikojen vain maronlakkiina. :)

Markka kirjoitti...

Hei, tupsahdin tänne Tuulan turinoista :)
Nättejä tatteja olette saaneet, oikein "kurmeeruokaa" tiedossa.
Yhdyn itä-suomalaisena täysin edelliseen kommenttiin, hih.

Kirlah kirjoitti...

Markka: tervetuloa vaan toistekin! Noista tateista riittää monenlaiseen ruokaan. Harmi, että en ollenkaan muistanut, että huonommat kohdatkin ja madonsyömät olisi voinut säästää ja niillä värjätä villalankaa. Poisheitettäviä ronttejakin nimittäin kertyi omista ja vieraitten sienistä monta kiloa!! Sillä määrällä olisi voinut värjätä jo monta sataa grammaa villalankaa.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Kade, kade, kade. Olin viikonloppuna mökillä ja löysin 3 tattia ja 3 orakasta. Ei ainuttakaan kanttarelliä eikä tunnistettavia rouskuja. No sain noista kuudestakin sienestä herkkua, mutta olisi se ollut kiva löytää enemmänkin. Mulla alkaa vanha kuivattu tattisaalis loppua. Uutta pitäisi saada. On ne vaan niin hyviä.

Kirlah kirjoitti...

Vallaton: en todellakaan ole kuivuuden takia täällä nähnyt muita sieniä paljonkaan. Siksi ihmetyttää tuo herkkutattien määrä.