lauantai 16. marraskuuta 2013

Erinäisiä sanoja vain peräkkäin

Vaikka kaikenlaista pientä possakkaa on ollut tässä meneillään, tuntuu ettei ole enää mitään kirjoitettavaa. Minulta ovat sanat loppuneet.  Mutta sanojen määrähän kielessä on rajallinen, joten ei ihme, että tuntuu toistolta. Vaikea enää keksiä, mihin uuteen järjestykseen käytettävissämme olevat sanat laittaisi, että tuntuisi lukijasta tuoreelta.

Sama ideoiden kanssa. Joskus minulla on ollut - ja on ehkä salaa vieläkin - haaveena kirjoittaa yksi kirja eläissäni. On muka ollut jokin hieno aihekin ja sanomistakin, mutta ei ole koskaan mennyt kauaakaan, kun jossain kirjassa on ollut sama idea. Ja pahinta vielä: huomattavasti fiksummin ja paremmin toteutettuna kuin itse koskaan osaisin toteuttaa. Kaikki on jo keksitty. Jos päähän pälähtää joskus itselle uusi oivallus ja sanoo sen jollekin ääneen, nyrpistää toinen vain nenäänsä: vanha juttu!

Sanojen loppumisen lisäksi toinen syy pitkiin kirjoitustaukoihin on ollut kaiken muun askaroinnin lisääntyminen. Aika kumma juttu sekin, että takavuosina kun aloin blogien pidon, jotkut tuhahtelivat halveksivasti, että "jonninjoutavaa ajanhaaskausta, ei minulla vain ole sellaiseen aikaa!" Mutta eihän se ole kuin priorisointikysymys. Jos en olisi taas vaihteeksi alkanut tehdä enemmän käsitöitä, lukenut enemmän kirjoja, käynyt erinäisissä harrastuspiireissä, olisin varmaan kirjoittanut enemmän höpinää blogeihin. Eikö lukeminenkin ole loppujen lopuksi yhtä "jonninjoutavaa" kuin joidenkin mielestä kirjoittaminen.

Syksy on kyllä vilahtanut kauheata vauhtia jo melkein jouluun, sillä olen koko syksyn ravannut toisella paikkakunnalla hammaslääkärillä ja kaupungissa opettamassa. Näihin matkoihin olen liittänyt useimmiten jonkin tuttavatapaamisen tai muun asian perässä juoksemisen, joten ei ihme, että aika on suorastaan lentänyt. En ole joutanut ihmetellä syksyn pimeyttäkään, mikä sekin on minusta sivumennen sanoen turhaa vatvomista, kun sille ei kerran voi mitään. 

Ja pimeydestä puheen ollen, viikon kuluttua lähden sitä karkuun Kanariansaarille. Ehkä sieltä palattua on taas vaikka intoa kirjoittaakin.


5 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Mukavaa Kanarianlomaa Kirlah!

Annikki kirjoitti...

Tuo juttusi ihan viimeinen lause taitaa pitää paikkansa. Eli intoa puuttuu - ei sanoja ja ideoita. Niitä kyllä tulee, jos intoa on. Aikanaan bloggaaminen toi tullessaan paljon uutta kivaa, joten intoa riitti. Nyt se on tullut tavanomaiseksi, jokapäiväiseksi, joten into kohdistuu muuanne, täysin ymmärrettävää. Meille lukijoille kuitenkin ikävää, koska bloggaamisestasi on ollut hyötyä meille, mutta ei käsitöistäsi (hehheh). --- Muuten: olethan sinä jo julkaissut kirjan - täällä "blogistaniassa", melkoisen kirjan, kaikki kirjoittamasi mukaan lukien, onhan se julkista tavaraa täällä, joka haullakin löydettävissä koko ajan, kenen tahansa. Lisäksi tiedän sinun julkaisseen hieman muutakin.

Sirokko kirjoitti...

Samaiset on ajatukset täälläkin. Kaikki on tullut jo sanottua, sanomisen tarve hävinnyt. Pitää vaan hypellä välillä bloggaamisesta käsitöihin tai muuhun harrastukseen. Sama kai se on mitä ajankulua ihminen itselleen kulloinkin keksii, mitä vaihtelevampaa sen parempi.
Hyvää aurinkomatkaa!

Kirlah kirjoitti...

Kiitos viesteistä. Lohduttaa, kun huomaa monen muunkin bloginpitäjän ajattelevan samoin, kaikki on tullut jo sanotuksi ja tuntuu, että vain toistaa itseään.

Ei minua kai muuten haittaisi, mutta kun olen vuosien mittaan saanut hyviä blogikavereita ja ihan livenäkin tutustunut joihinkin, häviävät ihmisetkin elämästäni kai sitten vähitellen, kun ei uutta juttua tule.

merike kirjoitti...

Sama ilmiö, olen turvautunut valokuviin. Sitä paitsi kukaan ei ole minulle opettanut bloggerin uutta muotoa, joten entistä vaikeampaa on tehdä juttuja.

Syysterveisin, Merike