tiistai 5. maaliskuuta 2013

Mutusta et pääse

Vuosia pohdin, kumpiko on merkittävämpi ja tärkeämpi totuus: sekö joka on oikea absoluuttinen totuus vai se, mitä ihmiset luulevat totuudeksi.

Olen kaikin puolin päätynyt siihen tulokseen, että se epätosi totuus on ainut oikea ja vain sillä on merkitystä tässä elämässä. Se, miltä ihmisistä tuntuu, "musta tuntuu, mutu", on kaikkein merkitsevin ja ratkaisevin. Sillä ratkaistaan sinun kohtalosi ja asemasi.

Jos ihmiset ovat saaneet päähänsä jonkin "totuuden", sitä ei hevin muuteta. Ei kirveelläkään. Muistuupa esimerkkinä mieleeni vaikkapa 80-luvulta ruotsin yo-kirjoitusten tulokset. Eräänkin kerran luokassa oppilaiden mahdollisuuksia hyviin tuloksiin pohtiessamme joku luokassa mainitsi, että "ainahan ruotsissa on enemmän reputettu kuin englannissa. Eikä siinä aineessa ole laudatureitakaan tullut niin paljon kuin englannissa".

Muistan vieläkin miten silloin suivaannuin ja aloin pitää oikein tilastoa näiden kahden kielen tuloksista. Niitä voitiin silloin vielä melko hyvin vertailla, sillä molemmat olivat pakollisia kirjoitettavia ja molempia luettiin suunnilleen yhtä monta kurssia. Tulos oli usein ruotsin eduksi. Jos esim. ruotsista tuli 7 laudaturia, saattoi englannista olla vain 4. Jos englannissa reputti 4, oli ruotsin i:n saajia vain 2 jne. Kun näytin eräällekin luokalle selvät tosiasiat viiden vuoden ajalta, vielä sittenkin joku aukaisi luokassa sanaisen arkkunsa: "Niin, mutta tosiasiahan on se, että ainahan ruotsissa reputetaan enemmän kuin englannissa!" - Kumma juttu! En ymmärrä. Mutu ei päästä millään irti.
Tämä siis vain esimerkkinä siitä, miten tiukassa luulo ja mutu ihmisissä istuu.

Usein kuulee sanottavan: "Anna ihmisten luulla mitä luulevat, itsehän tiedät totuuden". Mutta mitä hyötyä on tietää itse oikea totuus, jos asemasi muiden joukossa määräytyy sen mukaan, mitä sinusta luullaan! Jos siis ihmiset luulevat jotain henkilöä juopoksi, he käyttäytyvät sen mukaan. Jos haet työpaikkaa ja sinusta on jo etukäteen laiska ja muutenkin huono käsitys, ei varmaan heru mitään duunia. Jos jotain luullaan puolison pettäjäksi, siitä seuraa erinäisiä toimenpiteitä, joista on pahoja seuraamuksia, vaikka asianomainen olisi puhdas kuin pulmunen. Toimenpiteet eivät ole siis oikean totuuden mukaisia, vaan sen oletetun totuuden. Sehän on ainut, joka sillä hetkellä merkkaa jotain. Oikealla totuudella ei ole loppupeleissä mitään merkitystä.

Asian voi kääntää tietysti toisinkin päin. On monia ihmisryhmiä, mm. poliitikkoja, jotka käyttävät hyväkseen tuota ihmisten mutu-taipumusta. He osaavat manipuloida toiset äänestämään itseään, vaikka eivät olisi päteviä. Myös mainosten teho perustuu siihen, mitä saadaan ihmiset luulemaan. Ei pidä paikkaansa tämäkään sanonta: "Luulo ei ole tiedon väärtti!" Kyllä luulolla on merkitystä. Juuri siihen kaikki perustuu. Näennäistietoon, oletukseen, luuloon ja arvailuun.
Tunne voittaa aina järjen.

6 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Näin se menee.Me ihmiset muodostamme niitä mutu-,mutku-,sitku ajatuksia ja mielipiteitä runsaasti, mutta kiitettävästi.
Absoluuttinen totuus?!
Muistan aikoinani, kuinka riemastuin, kun huomasin löytäneeni absoluuttisen totuuden.
Silloin tuokin sanapari tuntui laimealta :D

Mustis kirjoitti...

Hienosti spekuloitu, mutu-teoria hallitsee ja vallitsee ihmisyhteisössä aina ja valitettavastsi, olipa se oikein tai väärin ja ihmisten ennakkoluuloja ja näitä mutu-juttuja on aika vaikea murtaa, ne istuvat tosi lujassa huolimatta tuosta vanhasta viisaudest, jonka sisäistäminen on ilmeisen vaikeaa?

Absoluuttisesta totuudesta en ymmärrä sen kummemmin kuin absoluuttisesta nollakelvinipisteestäkään:) eli joten jätän kommentoimatta, määreitä ja asteita voi tietysti tietää, mutta eihän se mihinkään riitä.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa ja Mustis:
valitettavasti mutu on tuttua itsellekin. Mutta yritän perääntyä heti, kun minun osoitetaan olevan väärässä.
Päin vastoin kuin moni muu ;)

Anonyymi kirjoitti...

Minä luin tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset muodostavat käsityksenä avaruudesta ja maailmankaikkeudesta lastentarhassa. Eikä sen käsityksen virheitä juuri sen jälkeen saada millään opetuksella enää muutetuksi. Johtopäätöksenä muistaakseni ole, että liian vaikeita asioita ei saisi liian aikaisin käsitellä eikä yksinkertaistaa. Kun sellaisena ne sitten ihmisen päässä pysyvät, vaikka mitä tekis.

mm kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Juuri näitä asioita olen viime aikoina pähkäillyt. Tässä kopio eräästä kieltämättä vähän liioitellusta kommentistani, mutku ärsytti niin:

"Tuntuu, että toimittajien ammattitaitoon katsotaan kuuluvan kyky mutuilla hauskasti, koukuttavasti, ajankohtaisesti ja kontekstuaalisesti. Tiukkapipoista kriittisyyttä ei edes oleteta eikä välttämättä edes suosita.
Netissä vain on se ongelma, että sinne laitetaan jotain ja siellä se sitten pysyy ja pysyy.
Hakukoneet nostavat esiin yksittäisiä kirjoituksia. Jos (tai vielä pahempaa, kun) ei ole mediakriittisyyttä, niiden painoarvoja ei läheskään aina punnita, vaan asiat alkavat elää uutta elämää ja niistä tehdään uusia totuuksia.
Olen näitä mietteitä viime aikoina pyöritellyt mielessäni ja löytänyt uuden kysymyksenkin. Miksi ihmeessä niin moni on valmis kertomaan julkisesti (myös netissä) mielipiteensä asioista, joista selvästikään ei tiedä paljonkaan eikä edes halua tai viitsi vaivautua ottamaan asiasta selvää?"

Kirlah kirjoitti...

mm: hyvä kommentti. Siinäpä tuhannen taalan kysymys!

Mutta tulipa vielä mieleen eilen illalla näkemäni ohjelma "Suomi on ruotsalainen". Ohjelmassa kerrottiin, miten ohjelman näyttäminen tv:ssä on nostanut monen karvat pystyyn. Jotkut eivät kerta kaikkiaan voi uskoa, että Ruotsilla olisi tai olisi ollut mitään merkitystä Suomelle. Kun ei haluta nähdä jotain, silloin ei nähdäkään.