keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Mustat möhkäleet ja paukkuvaa puhetta

Vaikka toivon auringonpaistetta, on kuitenkin erinäisiä syitä olla toivomatta sitä. Kuten nyt vaikka se, että aurinko pilaa minun tunninpitoni. Eilen ei omalla paikkakunnalla ollut auringonpaistetta, mutta etäopetuspaikkakunnalla paistoi aurinko täysillä oppilaiden takaa ikkunoista. Siitä oli tietysti seurauksena, että koska kamera kuvasi suoraan ikkunoita kohti, oppilaat näyttivät ihan mustilta hiiltyneiltä möhkäleiltä. Ja luokan keskellä istui valaistunut poikaenkeli. Siis oppilas, jonka pään kohdalla aurinko suoraan porotti.

Ehdotin, että yrittävät vetää verhoja eteen, mutta eihän se onnistunut, kun ensinnäkin verhot roikkuvat vain parilla nipsulla tangosta. Ja jos oppilaat sitten laittoivat  valot luokkaan, eivät he nähneet mitään dokumenttikameralta seinältä, ja se nyt ainakin oli tärkeää. No minä sitten yritin olla menettämättä hermojani, annoin mustien möhkäleiden olla ja yritin arvuutella, onko pulpetin kohdalla oleva möykky oppilaan pää vai vain koulureppu.
***
Meillä on paikkakunnalla nuorisotoimen järjestämä kansainvälinen nuorisotapaaminen. Tilaisuus alkoi jo hiihtolomalla. Nuoria on ainakin Tsekistä, Maltalta ja parista muusta maasta. Pääasiassa tummia komeita nuoria miehiä. Tytöt tietysti ovat ihan lääpällään. Minä vain meinaan saada aina sätkyn näiden etelämaalaisten kovasta äänenkäytöstä. Eilenkin koko parikymmenpäinen lössi tuli ruokailuun ja oikein korvissani paukahti, kun eräskin poika huuteli naapuripöytään kaverilleen. Ihan kuin kintaita paukutettaisiin yhteen korvan juuressa. Miten niillä voi olla niin kauhean paukkuva ja kova ääni. Säikähdin niin, että olivat makaronilaatikot lentää naapurin lautaselle.

En sitten muuten ollutkaan tekemisissä tuon porukan kanssa. Parin tunnin aikana meidän oppilaat kiertelivät vieraiden kanssa koulua näyttäen. Tulivat minunkin ykkösen ruotsin tunnille, mutta ei siinä ollut juuri katsomista. Oppilaat olivat juuri tekemässä parikeskustelua.
 Onneksi eivät sattuneet etäopetustunnille. Sitä herkkua olivat nähneet äidinkielessä.

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä.

Kirlah kirjoitti...

Liisa: mutta kunhan edes joskus menisi niinkin ;)