maanantai 26. marraskuuta 2012

Vieras omassa maassaan

Pidennetty viikonloppu vierähti Pohjanmaalla "kielikylvyssä". Aina palattuani sieltä väittävät kaverit puheenparteni muuttuneen oudoksi, ja sitä kummallisuutta kestää kuulemma ainakin viikon verran. Näin ollen en enää ihmettele äidille sattunutta: Kun äitini joskus 30 vuotta sitten meiltä Savosta lähdettyään odotteli junaa Imatran asemalla, oli hän joutessaan alkanut jutella kanssamatkustajan kanssa. Tovin juttelun jälkeen oli tuo itäsuomalainen juttukaveri kysynyt supisuomalaiselta mutta umpipohjalaiselta äidiltäni, mistä maasta tämä oli kotoisin!

Tuon kuultuani ihmettelin ja hämmästelin kovasti, että on ihmisiä, jotka ovat niin tietämättömiä erilaisista puhetavoista. Eikä uskoisi, että nykypäivänä kuitenkaan ketään suomea vähän eri tavalla puhuvaa luultaisiin heti ulkomaalaiseksi. Toisaalta, nykyäänhän suomea vasta monin tavoin puhuttuna kuuleekin. Olen itsekin mennyt joskus samaan lankaan, kun olen mm. kuullut televisiosta jonkun eteläsuomalaisen haastattelun. Jos puheen aksentti on erilainen kuin itsellä, alkaa miettiä, onko henkilöllä kenties ulkomaalaistausta. -Joskus on - joskus ei. Antaisinkohan sen vuoksi anteeksi myös sille siivoojalle, joka minulle joskus tokaisi: "Ku siä tulit tänne Savvoo, nii miä kahoin jotta siähä puhut iha viärin!" - Kysyähän vain sopii, kumpiko meistä puhui enemmän väärin.

4 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Muhun on kans tarttunu tää Hälävän murre niin tiukkahan, jotten eres aina eroota, jotta puhun leviää.
Maknukselta oon yrittäny kitkiä eres reetä pois (ottaa klupuhun, ku se sanoo RAAVIRIN KAUPUNGISTA) :D, muttei soo kommoonansa.
Sanoo vaan, jotta minä se vasta kauhiaa murretta paasaan ja ihan piälehenki viälä.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Jouppi: Olen alkanut arvella, että koska ihmiset nykyään ovat tietoisempia tuon reen käytön erikoisuudesta ja erinomaisuudesta, he ihan tahallaan käyttävät sitä, ja halutessaan säväyttää, jopa lisäävät käyttöä. Niin minä itsekin teen joskus, sillä se kuulostaa niin hupaisalta ja viihdyttävältä, vai eikö muka kuulosta vaikkapa Rurasell-pupu.
Arvelen, että moni haluaa tahallaan järkyttää ja sekoittaa kuulijaa laittamalla ärrän joka paikkaan: Joku lukee illat rekkareita, viettää lomaa ryyneillä, menee raamin kanssa riskoon.

Satu kirjoitti...

Juu, onhan näitä anekdootteja, jotka kertovat hupaisista tilanteista, kun ei oikein ymmärretä omia maanmiehiä. Tai muuten vain hekotellan puheenparren erilaisuudelle. Itselleni on jäänyt mieleen tapaus hamasta nuoruudestani, kun Pohjois-Pohjanmaalta päädyin kielikurssilla vieraassa maassa "stadin gimmojen" seuraan. Siinä sitten uusille tuttaville kerroin, että minulla on mukana "viis sattaa markkaa rahhaa". Hilpeyttähän se toisissa herätti, kun en osannut asiaa tiivistää "viiteen hunttiin". Silloin viimeistään tunsin olevani niin maalainen.
Murteet ovat mielestäni todellinen suomen kielen rikkaus ja niitä tulee vaalia. Taitavat kuitenkin olla häviävä luonnonvara, kun nuoriso on jo paljon kuulema siirtynyt yleiskielen puhujiksi kaikkialla suomessa.

Kirlah kirjoitti...

Satu: juu, kokonaisen teoksen olisi saanut aikaan kaikesta siitäkin, mitä itsellekin on sattunut eri heimoisten kanssa puhuessa. Puhumattakaan niistä eriskummallisista tilaisuuksista, mitä sattui, kun Pohjanmaalla paikalliset yrittivät tulla toimeen karjalaisten kanssa.

Eikä tarvinne hakea outouksia kaukaakaan. Juuri keväällä ulkomailla satuin samaan porukkaan pääkaupunkilaisten kanssa. Kuin eri planeetalta olimme kaikin!