lauantai 15. syyskuuta 2012

Oletko lukusankari

Vähän väliä saa kuulla tiedotusvälineistä, että suomalaiset, varsinkin nuoret, eivät lue enää niin paljon kirjoja kuin aiemmin. Lukutaito ei kasva, vähänkään pitempiä tekstejä tai monimutkaisempia lauserakenteita ei enää ymmärretä.
Ei kai lukemattomuus mikään ihme ole, sillä nykyään on niin paljon muita ajankuluja. Ei kai koskaan ennenkään tavallinen kansa ole lukenut siksi, että lukutaito kasvaisi, vaan on luettu huvikseen ja ajankuluksi, kun ei ollut televisiotakaan. Siinä sivussa sitten kasvoi lukutaito ja luetun ymmärtäminen samoin kuin mielikuvitus ja ajattelu sekä maailman hahmottaminen.

Olisiko meidän nyt sitten vihdoin alettava ymmärtää, että esimerkiksi käyttöohjeet, säännöt ja määräykset kerta kaikkiaan pitäisi myös kirjoittajan kirjoittaa yksinkertaisemmin. Eikö ole ristiriita siinä, että jos kukaan ei enää ymmärrä monimutkaisia tekstejä, mistä niitä monimutkaisesti kirjoittavia on olemassa pilvin pimein! Onhan olemassa selkokielistä tekstiä ulkomaalaisille ja muuten heikompilukutaitoisille. Miksi ei kaikki teksti voi olla helppolukuista!

Luin hiljattain lehdestä, että joku professori valitti olevansa kykenemätön lukemaan romaaneja! Häneltä oli mennyt keskittymiskyky. Tuo oli helpottava uutinen, sillä jo useamman vuoden olen itse havainnut, että en millään jaksaisi lukea enää pitkiä romaaneja, en varsinkaan jonninjoutavaa höpötystä. Ja minä olen sentään ollut kova lukemaan nuorena  - silloin kun ei ollut maalla nuorellekaan juuri muuta ajankulua kuin lukeminen, käsityöt ja kaikki se mitä ympäröivä luonto tai maatalo tarjosi. (Sivumennen sanoen ihan riittävää ajankulua, väitän että kaupungeissa nykyään on pitkästyneempiä nuoria kuin ennen sähköttömään aikaan maalla).

Ja kun tästä lukuinnon vähenemisestä oli hiljattain puhetta opehuoneessa, pääsi parilta kollegalta syvä helpotuksen huokaus. Hekin totesivat samaa: nykyaika on vienyt keskittymiskyvyn. Kuulemma mielenkiintoistakin romaania jaksaa lukea vain, jos kirja on pätkitty lyhyisiin kappaleisiin. Nuo kyseiset kollegat pelkäsivät, että ovat jotenkin outoja tai aivoihin on tullut jokin vika.

 Mutta ilmeisesti on niin, että nykyiseen elämänmenoon ei sovi enää pitkien juttujen lukeminen. Huomaan sen vaikkapa blogikirjoituksista. Niiden tulee olla suhteellisen lyhyitä, sillä jos olen kirjoittanut vähänkään pidemmän jutun, eivät kaikki jaksa lukea loppuun asti. Arvatkaa, mistä tiedän sen! No esimerkiksi joskus kommenteista. Joku saattaa kommentissa kysyä juuri sitä asiaa, johon olisi ollut vastaus jutun lopussa! Tai tiedän myös siitä, että itsekin saatan harpata jonkin pätkän yli pitkästä kirjoituksesta.
Jos jaksoit tämän jutun tänne asti harppaamatta, olet todellinen lukusankari!

8 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Taas asiaa!

Luen välillän enemmän ja joskus vähemmän. Mutta yleensä on aina jku kirja meneillään.

Olen yrittänyt saada myös omat lapset innostumaan kirjoista. Esikoinen onkin aikamoinen lukutoukka. Kakkonen taas ei niinkään. Mutta hänkin yllätti minut vastaikään kertomalla lukevansa kirjoja seikkailijoista maailmalla (esim Thor Heyerdahl). Kolmonen (10v) elää nykyisin (uusien) tyttökirjojen maailmassa ja sain hänet nyt lukemaan myös Anne Frankin päiväkirjan ennen Amsterdamin matkaa.

Mutta kyllä minä ainakin edelleen jaksan lukea pitkiäkin kirjoja. Ja pitempiä blogijuttujakin ;).

Yaelian kirjoitti...

Olen lukusankari,luin loppuun asti;D
Minulla oli välillä pitkä tauko kirjojen lukemisessa,mutta parin viime vuoden aikana olen ahkerasti lukenut.Minulla on aina kirja laukussa ja näin tulee luettua bussissakin.
Ne käyttöohjeet saisivat kyllä olla yksinkertaisempia!

Rosina kirjoitti...

Nyt kirjoitit asiaa!
En minäkään jaksa enää lukea tiiliskiviromaania, poikkeus taisi olla Kristiina Vuoren esikoiskirja Näkijän tytär.
Sivuja siinä oli liki kuusisataa.
Suosittelen. :)

Kirlah kirjoitti...

Tuula: toisaalta olen huomannut sellaistakin, että jos olen töistä väsynyt tai hermostunut, keskittymiskyky heikkenee. Pitkiäkin romaaneja voin lukea, ellei ole mitään polttavia ongelmia töissä.
En tiedä, olisiko iälläkin merkitystä.

Yaelian: Onneksi olkoon lukusankari! Varmaan kirjojen luku on ajoittaista monilla. Kun saa lähteneeksi kirjastoon, tulee sieltä otetuksi palautuskerroilla uutta lukemista.

Rosina: kiitos vinkistä. Taidanpa ryhdistäytyä ja lähteä kirjastoon etsimään heti arjen valjettua.

Muuten, kirjan lukeminen koneelta ei taida olla minun juttuni. Sain ostaessani tablettitietokoneen 10 kirjaa kaupan päälle. Olen aloittanut yhtä lukea, mutta ei oikein edisty lukeminen tietokoneelta. Kyllä kirjan pitää olla paperinen.
Toisaalta eivät taida ne kirjat olla muutenkaan sellaisia, joita olisin kirjastosta lainannut.

Sirkka kirjoitti...

Saman olen huomannut itsessäni, olen ajatellut sen liittyvän jotenkin ikään. Voi olla, että se onkin aikakauden "tauti". Ja samaa mieltä edellisen kanssa, kyllä paperista kirjaa ja lehteä on paljon mukavampi lukea.

Aila kirjoitti...

Olit sopivasti pätkinyt kirjoituksesi kappaleiksi, niin hyvin jaksoi lukea ;-)

Mä en ole vuosikausiin lukenut romaaneja tms. ex tempore. Mun pitää olla varma, että pidän kirjasta, ennen kuin edes alan lukea. Tarvitsen siis jonkun tutun suositukset. Pitkään myös kielsin itseltäni kevyen viihdekirjallisuuden sillä verukkeella, että ensin pitäisi saada edes Raamattu kunnolla luettua. No, onneksi ystäväni suosituksesta tutustuin niin Potter-kirjoihin kuin Terry Pratchettiinkin, jotka ovat tarjonneet runsaasti elämyksiä, joista olisi ollut onnetonta jäädä paitsi.
Kun kuopus ei vielä osannut lukea, luin joka ilta lapsille, omia suosikkejani Seitsemästä veljeksestä Taruun Sormusten Herrasta. Nyt luen eskareille lastenkirjojen klassikkoja.

Sari kirjoitti...

Loppuun asti jaksoin lukea, joten sankaritar ainesta selvästi. Minulla pitää kyllä aina olla luettavaa, mutta huomaan etteivät omat lapsenikaan enää kuulu siihen lukijoiden innokkaaseen joukkoon. Esikoinen on pieni poikkeus. Mutta hänet ympäröin kirjoilla jo 3-kuukauden iässä....ja nuorimmat saivat äidinmaidossa, kun luin aina silloin esikoiselle satuja kun syötin pieniä. Lukeminen on vain niin ihanaa!

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: keskittymättömyys voi varmaan johtua sekä iästä että "aikakaudesta". on tämä niin erilainen maailma kuin 50 vuotta sitten! Ihme, jos me itse pysyisimme samanlaisina iät ja ajat.

Aila: Harry Potteriin tai Sormusten herraan en ole ehtinyt näppejäni pistää. Sormusten herraa olen joskus yrittänyt aloittaa, mutta siinä oli niin paljon örkkejä ja mörkkejä, että ei jaksanut muutamaa sivua pitemmälle. Sillä perusteeella en ole vielä Potteriinkaan tutustunut.

Sari: Kyllä minullakin menee paksukin kirja, mutta silloin sen pitää olla ehdottomasti sellainen, joka sopii "minun pirtaan". Kaikentyyppisiä kirjoja voin lukea, en koskaan tiedä välttämättä etukäteen, mikä ei kolahda.