Lintuaikaa

 Joidenkin lintujen määrä on minusta lisääntynyt aivan käsittämättömän paljon, kun puolestaan joitain ei näe enää koskaan. En muista, että lokkejakaan olisi ennen ollut Pohjanmaalla sellaista määrää kuin mitä viikko sitten, en usko että lapsena niitä edes kertaakaan näinkään. Mutta hyvähän niiden nykyään on tepastella kevään märillä pelloilla. Tälläkin pellolla oli varmaan ainakin parisataa naurulokkia ja huuto tietysti sen mukaista.

En muista, että aiemmin olisi täällä järvienkään äärellä ollut niin rutkasti kalalokkeja kuin nyt, eikä ainakaan kuivalla maalla. Nyt niitä on pesinyt jo monena kesänä viereisen vanhan tehtaan katolla! Ja kun yksi on löytänyt hyvän pesäpaikan, on sinne tullut toinenkin ja tappelu kova reviiristä. Tänä aamuna kuulin naapurin päristelevän jotain vekotinta ja pelottelevan lokkeja. Valtava valkoinen pilvi lokkeja syöksähti heti ilmaan naapurin pihamaalta. Nykyään kun pikkupojat eivät enää kiipeile puissa ja kallioilla ja hävitä linnunpesiä ja munia, lisääntyvät linnutkin mahdottomasti. Niin on käynyt muuten harakoiden ja varistenkin.

 Melkein koko elämäni on laulujoutsenkin ollut ihan sukupuuton partaalla, ja vielä kymmenenkin vuotta sitten kaikki juoksivat innolla katsomaan, jos jossain näkyi joutsen. Kerrankin oli joku vienyt tien varteen oikein kyltin, että täällä pesii joutsen, älä häiritse. Ja tietysti kaikki ymmärsivät mennä rannalla niitä toljottamaan, mistä syystä sillä lammella ei ole enää lintuja näkynyt. Mutta melkein millä muulla lammella tahansa joutsenia löytää nykyään varmasti.  Enkä ollut koskaan eläissäni vielä nähnyt niin valtavaa joutsenlaumaa kerralla kuin viikko sitten Pohjanmaalla eräällä pellolla. En laskenut lintuja, mutta kyllä niitä ainakin useita kymmeniä oli, ellei yli sadankin. Maanviljelijät varmaan tykkäävät.

 Saimaa on niin valtava, että sieltä on vaikea bongata muuta kuin yksittäisiä lintuja. Kuvan telkätkin ovat Kyrönjoesta, ja tietysti kymmenien eläinten parvessa. Näyttävät soidin- ja uhittelumenot olevan käynnissä.

Mutta tässä eräänä päivänä tuli jo järveenkin pieni aukko jäistä vapaata vettä ja siellä uiskenteli kaksi telkkäpariskuntaa. Mutta ei ollenkaan niin sulassa sovussa kuin nuo pohjalaiset telkät. Toisen pariskunnan uros lähti hyvin matalana uimaan hätyyttääkseen toiset pois, ja onnistuihan se lopulta, kun teki äkkihyökkäyksen.