tiistai 21. helmikuuta 2012

Parempaa aidan toisella puolella

Oppilaat olivat piilottaneet ruokalassa muikkuja pöytäliinojen alle. Eivät osaa enää syödä lähiruokaa. Kala pitää olla pyydystetty jossain kaukana, hiissattu tuhansien kilometrien päähän, lennätetty välillä Kiinaan ja taas takaisin Suomeen. Vasta sitten se kelpaa suomalaisille, siitä kun on hävinnyt jo kaikki maku. Ei voi siten maistua pahaltakaan.

Kaikki tiedotusvälineet, keskustelufoorumit ja työpaikkakeskustelut käyvät lähiruoan ympärillä. Mutta ne ovat vain hyviä keskusteluteemoja. Juuri niitä, joista on hyvä alkaa vouhkata, mutta kukaan ei ihan oikeasti tee asian hyväksi mitään. Helpompi ostaa valmiiksi pilkottu, hyvä ettei valmiiksi syötykin vihannespussi, jossa on bambunvarsia ja muita tuntemattomia vihanneksiksi nimitettyjä palasia, laittaa pannulle ja olla niin tyytyväinen, kun olen näin edistyksellinen ja ennakkoluuloton kaikkea tuntematonta kohtaan.

Emme me suomalaiset kuitenkaan ole ainoita, jotka suosivat mieluummin muualla tuotettua ruokaa kuin lähiseudulla. Sitä samaa ovat valittaneet muissakin Euroopan maissa tapaamani ihmiset. Saksalaiset valittavat Hollannista ja Tanskasta tulevasta ruoasta. Ja joka maassa ihmiset uskovat, että juuri oman maan tuotanto olisi kuitenkin parasta ja puhtainta.

Jos meillä Suomessa heitetään syksyisin kotimaiset omenat kompostiin ja ostetaan kaupasta mieluummin ulkomaisia omenoita tilalle, tapahtuu samanlaista hullua muuallakin. Kanarialla kasvaa appelsiinipuita joka talon pihamaalla, mutta ihmiset kuoppaavat ne maahan ja ostavat mieluummin ulkomaisia appelsiineja. Tämä oli minusta järkyttävää. Ihmiset ovat siis joka paikassa samanlaisia.

Minulla on ollut jostain syystä  kauan näkemys, että tämä hullunmylly ei voi jatkua loputtomiin, ja olen ilmeisesti paahtanut oppilaillekin samaa jo vuosia. Ja tietysti on aina niin, että jos joku puhuu "läpiä päähänsä", saa siitä hullun maineen. Jo yli 20 vuotta sitten ovat oppilaat hommanneet minulle jonain abipäivänä lypsyjakkaran niiden päivien varalle, "kun jokainen joutuu itse pitämään kotieläimiä ja tuottamaan oman ruokansa". Tuolloin kaikki hohottivat kohti kurkkuaan, mutta onpa näkynyt ja kuulunut jo tiedotusvälineissäkin samansuuntaisia vihjailuja.

Ja minua pelottaa aina  sekin, että jollain alueella keskitytään vain yhden asian tuottamiseen ja tekemiseen. Tulee vain mieleen, miten kuulemma Azoreilla joskus 1800-luvulla kaikki viljelivät appelsiinia ja rikastuivat suunnattomasti. Sitten tuli jokin hyönteinen, joka söi kaiken viimeistä puuta myöden. Saari köyhtyi laakista.

6 kommenttia:

sirokko kirjoitti...

Minä olen aatellut, että se on se hinta mikä ratkaisee ja pakasteissa niiden helppous. Sanon kun täällä ei siihen ole mahdollisuutta, siis pakasteisiin ellei itse pakasta. Hedelmiä syödään täällä kyllä omasta maasta, tuontitavaraa vain kun oma loppuu.
Keskitetty viljely on tosiaan melkoinen riski. Ehkä joku päivä lypsyjakkarallsei löytyy vielä käyttöäkin :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Muikut ovat ehkä sellaista JOKO-TAI sapuskaa.
Niistä joko tykkää, tai sitten ne piilottaa liinan alle :D
Meidän perheessä esimerkiksi löytyisi runsaasti liinan alta muikkeleita...tai ei oikeastaan löytyisikään, sillä meikäläinen söisi ne sieltä pois makoisina paloina.
Jotenkin ymmärrän niitä koululaisia, vaikka hiukan harmittaakin, koska pizzaa ei varmaan niinkään ikinä liinojen alta löydy.

Kirlah kirjoitti...

Sirokko: ymmärrän tietysti senkin, että valmisruokaa ja pakasteita ostetaan, työpäivän jälkeen on raskasta alkaa laittaa ruokaa alusta lähtien.
Mutta kyllä minusta laitokset ainakin voisivat edes perunat ostaa lähialueelta.

Kaisa Jouppi: Älä välitä, minä en oikein ymmärtänyt muikkujen päälle tänne muuttaessani, minusta ne olivat silakan makuisia, ja siis ihan hyviä.
Mutta sitten yhtäkkiä heräsin huomaamaan, että hei, muikuthan eivät ole hyviä, vaan ne ovat ERINOMAISIA silakkaan verrattuna.

Terttumarja kirjoitti...

Meillä syödään niin muikkuja kuin silakkaakin.
Muikku-ahvenpata on mainiota, mutta niin on paistetut silakkapihvitkin/silakat.
Jos lapsille kotona opetetaan pienestä pitäen, miten hyvää tuoreesta kalasta voi tehdä, niin uskoisinpa että koulussakin kala maistuisi.
En siis tarkoita kalapuikkoja. :(

Kirlah kirjoitti...

Rosina: silakkapihveistäkin tykkään aina vaihteeksi. Niitä tulee nykyään jostain syystä ostetuksi kovin harvoin.

mm kirjoitti...

Meillä miniä on opettanut lapsenlapset monipuoliseen ruokaan. Huomaan, että se on auttanut heitä huomaamaan ruokamaailman rikkautta. Heistä on tullut suorastaan makureita ja ruokaseikkailijoita.

Muuten, nuo samat lapset kertoivat ykköskakkosluokalla ollessaan, että koulussa ruokaa jaettaessa oli lupa valita kolman vaihtoehdon välillä: makuannos, vähän tai paljon. Se makuannos oli ollut välillä puolen teelusikallisen verran. Se oli heidän mielestään ollut ihan reilu diili.