perjantai 11. kesäkuuta 2010

Päivän retkellä

Eilen teimme kaverin kanssa pienen kotiseuturetken Kymenlaaksoon. Pääkohteena Kouvolan Elimäellä Mustilan Arboretum. Tämä Arboretum on 120 hehtaaria ja yli 200 eri puulajia käsittävä luonnontilainen puisto. (Arboretum tulee latinan sanasta arbor, puu). Vaikka sinne ei ole kuin 200 kilometriä, en ole siellä ennen käynyt.

Tällaisen ei-ammattilaisen kannattaa mennä sinne juuri tähän aikaan, kun valtavat rhododendron- ja atsaleapensaat kukkivat. Vaikuttavaa, sillä vaikka itselläni on alppiruusupensaita, eivät ne ole vuosien mittaan tulleet juuri puolta metriä suuremmiksi. Jos haluaa ostaa myös erikoisten puiden taimia, täällä se on mahdollista.

Kuusankoskella sattui tietysti matkan varrelle myös Pentikin tehtaanmyymälä. Näissähän on aina käytävä, vaikka vain ihmettelemässä. Sain pidetyksi rahoistani kiinni, varsinkin kun uusimpien astioiden ruutukuviointi ei oikein silmääni miellytä. Muut Pentikin tuotteet ovat ihan kivoja, en kuitenkaan itse ole niitä keräillyt.
Samassa yhteydessä oli myös Pentik-Galleria, jossa oli esillä Pentikin kahden ystävän Puuta ja lasia -näyttely. Minähän en tietysti mitään taiteesta ymmärrä, joten menköön se vain sivumaininnalla.

Näimme matkalla myös Kuusankosken valtavat paperitehtaat. Voi mahdoton sen kompleksin suuruutta. Vieläkin harmittaa, että en viitsinyt nousta autosta sen vertaa, että olisin kuvan ottanut. Olen pari kertaa käynyt Imatran Kaukopään tehtailla ulkomaisten vieraiden kanssa, mutta ei se muistaakseni minuun niin suurta vaikutusta tehnyt kuin tämä. Ja joka paikassa tehtaat kun vielä sijaitsevat kaikkein kauneimmilla paikoilla.

Kouvolassa onnistuimme löytämään vanhan Kaunisnurmen museo- ja käsityöläiskorttelin. Minusta kiva idea, että kokonaisen korttelin puutalot on säästetty ja lunastettu kaupungille ja niihin perustettu museoita ja käsityöläispajoja. Tällaiset erikoisuudet ovat kiehtovampia kuin suomalaisten kaupunkien keskustat, jotka kaikki ovat täsmälleen samanlaisia. Nytkään ei kauaa viitsinyt kiertää kaupunkia ihmettelemässä, kun vastaan tuli ne kaikki mitä joka ikisessä muussakin kaupungissa: Otto, Lindex, Rosso, Suomalainen kirjakauppa, K-kenkä... Tietysti hyviä silloin kun niitä tarvitsee, kuten mekin näitä kaikkia myös tällä kertaa, ja olisimme kiukustuneet, ellei niitä olisi heti löytynyt :), mutta jos haluaa nähdä jotain erikoista, niin...

niitä on oikein etsimällä etsittävä. Tällainen sikojen vessa oli koristeena yhden talon pihassa puutalokorttelissa. Usein tuntuu, että matkustaessa juuri vessat ovat ne parhaat elämyksiä antavat kohteet. Niissähän ei ole mikään koskaan samanlaista.

Jo vessan vetäminen on seikkailu. Jos on juuri oppinut, että vessoja pitää vetää narusta, ei se enää päde seuraavassa paikassa. Siellä pitääkin työntää, painaa, vetää tai kiertää tapista. Jos ei löydykään tappia, onkin se jonkinlainen rengas tai ketju tai nuppi tai laatta tai pieni piste tai jokin muu, mitä et ikinä etukäteen arvaa.

Mikäli turisti on jo oppinut löytämään ja arvaamaan, missä huuhtelupainike sijaitsee, keksitään piilottaa se eri paikkoihin. Jos se ei ole säiliön päällä, ala etsiä seiniltä, kokeile sokkona vähänkin seinästä erottuvia kohtia. Ellei onnistu, mene kontallesi pytyn alle ja kokeile painella vähän sieltä sun täältä. Vihdoin onnistut löytämään jonkin liikkuvan painikkeen ja kun painat, ponnahtaa roskiksen kansi silmillesi. Seuraavasta napista pyyhkäisee jäniksenkäpälä naamasi. Ei käy yksitoikkoiseksi matkustaminen.

13 kommenttia:

pianistms kirjoitti...

Vai kasvaa alppiruusu metsässä. No, oikeastaan minun olisi pitänyt se jo tietääkin, sillä se kasvaa myös meidän pihalla. Ja meidän piha on kuin metsä, koska naapurilla on valtavia koivuja (siis kuin suomalainen lehtimetsä keskellä Saksaa) ja itselläkin valtaisa ikivihreä.
Ihana tuo possuvessa.
Täällä Saksassa yleiset vessat ovat luku sinänsä. Suomalaista kuumaa vettä tulee ikävä, jopa lääkäreiden vastaanotoilla on yleensä vain kylmää vettä.
Mutta nyt on menossa jalkapallokuume, tänään on eka peli. Valmistelut ovat olleet käynnissä jo kauan, kauan. Kaikkea mahdollista jalkapallokrääsää on ollut kaupat pullollaan. kaikkea saa jalkapallokuosissa leivästä makkarapaketteihin. Huippu minusta on ruohontuoksuinen vessapaperi!

Sirokko kirjoitti...

Aika yksitoikkoista tosiaan suomalainen kaupunkikuva, meni minne tahansa samat jutut edessä, pitää etsimällä etsiä niitä erikoisuuksia.Kuten tuo söpö vessa.
'Vessaturismi' on muuten mieltä virkistävä harrastus... unohdit listastasi ne joista ei konttaamallakaan löydä nappia mitä painaa (etsitty on).. itsehuuhtouva.. näihin törmää ainakin joillakin lentokentillä.

Liisa kirjoitti...

Mielenkiintoinen retki itsekin Kouvolassa aikoinaan asuneelle. Onpa veikeä vessa.

vilukissi kirjoitti...

Kouvolassa olen vain kerran elämässäni käynyt...pitääkin käydä katsomassa tuo käsityöläiskorttelöin kuvat...niissä on aina jotkain niin nostalgista!

Kirlah kirjoitti...

pianistms: olin itse asiassa yllättynyt, että kaikki kasvoi luonnonmukaisesti. Olen nähnyt kaikenlaisia puistoja ja puutarhoja ja ne ovat aina olleet erittäin steriilisti kuopputettuja ja krapsutettuja. Nekin ovat tietysti kivoja, mutta omalla tavallaan viehättävä oli tämäkin.
Niin ne saksalaiset vessat :) Niissähän istuu aina toinen toistaan vihaisempia vanhoja tätejä, jotka murahdellen osoittavat kolikkolautasta :(

Kirlah kirjoitti...

Sirokko: no juu. Ja toinen ihmeellisyys ovat käsienpesualtaat ja jostain vivusta saatava vesi.
Tai sitten muut kummallisuudet: jos ei ole kieritetty piikkilankaa istuimen ympäri, niin sitten pärähtää musiikki soimaan niin, että olet lentää pyttyyn. (Tarkoitan siis ihan oikeaa musiikkia jostain soittimesta :)

Liisa: varmaan jännä lukea paikkakuntalaisena tilapäisen kävijän näkemystä. Paikkakuntalainen ja turistihan näkevät ja tarvitsevat ihan eri asioita.

Vilukissi: Minäkään en ole käynyt Kouvolassa kuin pari kertaa, se kun sijaitsee niin sivussa ;)

Jael kirjoitti...

Hih,hauska vessa! Olis ihan kiva käydä tuolla samalla retkellä,vaikutti ihan mukavalta sellaiselta. Asuin Helsingissä lähellä Meilahden Arboretumia,mutta tuo Mustila taitaa olla suurempi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Tuo jäniksenkäpälä oli yliveto :)
Meikäläinen maalaistollukka osaa jo varoa niitä käsienpesukraanoja, jotka suihkii itsestänsä, kun laittaa kädet alle.
Laitoin kerran käsveskun lavuaariin, kun aloin tarkastella, oliko huulipuna takertunut leegoihini.
EI OLLUT, mutta meikkivarasto, lompakko, allakka sun muut tilpehöörit kärsivät vesivahingon.
Ennenkö minulta meni jakeluun, mitä tapahtuu, kerkes vesi flotista aika kauan avonaiseen laukkuun.

isopeikko kirjoitti...

Matkailu avartaa :) Lompakon tyhjenemisen lisäksi silmätkin voivat aueta :) Ja lähellä on yleensä ne kaikkein ihmeellisimmät paikat.

Elina Koivisto kirjoitti...

Ihana ja totuudenmukainen kuvaus vessan vetämisestä. Matkailu avartaa tässäkin mielessä!

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: Mustilassa on kolme eripituista luontopolkua. Jos on luonnosta ja kasveista kiinnostunut, on siellä kiva kävellä.

Kaisa Jouppi: niin oli elävä tuo kuvauksesi, että pitkään hihittelin, en vahingonilosta, vaan sitä tilannetta kuvitellessani.

isopeikko: niinhän se yleensä kai on, että kun kaukana silmät aukeavat, näkee lähellekin paremmin.

Elina Koivisto: ihmettelen aina suunnattomasti, miksei vessoihin ja niiden kuntoon ja siisteyteen ja viihtyvyyteen muuten kiinnitetä enemmän huomiota, sillä nehän ovat juuri niitä paikkoja, joihin turistit takuuvarmasti joutuvat tutustumaan. Ja tässäkin pitää paikkansa psykologinen totuus: mitä kauniimpi, viihtyisämpi ja hienompi vessa, sitä vähemmän ihmisten tekee mieli sotkea.

Terttumarja kirjoitti...

On tosi hienoa, kun pääsee näin blogin välityksellä tutustumaan moneen mielenkiintoiseen paikkaan. Kiitokset!
Tuo Kymenlaakso on jäänyt kyllä aika tuntemattomaksi.
Lisäänkin seuraaviin käyntikohteisiimme Mustilan Arboretumin.
Kuvitella, että siellä on yli 200 eri puulajia käsittävä luonnontilainen puisto. Siellä sitä saakin päivän hyvin kulumaan.

Kirlah kirjoitti...

Rosina: monta kolkkaa Suomessa on tosiaan vielä minullakin käymättä. Mutta yritän pikku hiljaa paikata tuota aukkoa.