maanantai 7. kesäkuuta 2010

Suupieliä nostattavaa

Lapsenlapsen kanssa ovat päivät vilahtaneet huomaamatta. Nyt vain on raukka niin kipeä, että ei tahdo mikään sujua eikä kiinnostaa. Mutta on hän osannut meille silti järjestää hauskuutta ja riemua, eikä vähiten hauskoilla lapsen kommenteillaan ja pettämättömällä logiikallaan.

Lueskellessamme tänään jotain kummituskirjaa, oli puhetta, että kummituksia ei ole olemassakaan. Aatu (4½) kertoi päiväkodissa olleen puhetta, että mitään kummituksia, näkymättömiä olentoja ja mörköjä ei olemassa. Mutta tähän Aatu kovin varmana ajatuksenaan esitti minulle: "Mutta mistä sen tietää, onko niitä näkymättömiä olemassa, jos niitä kerran ei näe!"

Olimme eräänä päivänä kaupungissa ja kävimme syömässä paikassa, jossa oli töissä erittäin tummaihoinen afrikkalaista alkuperää oleva nainen. Aatu tuijotti ja tuijotti ja oli lopulta ihan taittaa niskansa tuijotuksesta. Yritin neuvoa, että ei pitäisi ihmisiä tuijottaa, se on epäkohteliasta. Mutta naisen tullessa toisen kerran lähellemme astioita keräämään, tuijotus vain lisääntyi. Kotona Aatu sitten selitti puolustukseksi, että "oli ihan pakko vähän tuijottaa, kun en ennen ole noin tummaa ihmistä nähnyt. Oli niin erikoinen! "

Katsoimme sitten kirjaa, jossa oli kuvia erirotuisista ihmisistä. Eräässä kuvassa oli arabialaisia ihmisiä, joilla tietysti tavanomaiset kauhtanat päällään ja naisilla kasvot peitettyinä. Aatu tuumasi: "Hih, kato, nuo ovat pukeutuneet kummitusvaatteisiin! Meinaakohan ne lähteä pelottelemaan ihmisiä."

Kävimme kesäkioskilla juomassa kahvit ja Aatu sai jonkin oikein sokerisen ja suupielet töhrivän tikkarin. Oli käytävä myös pusikossa pissalla. Eihän meille tietenkään sattunut mitään paperia mukaan, joten käytimme saniaisen lehtiä. Palattuamme Aatu selitti suureen ääneen pöytien ääressä istuville turisteille: "Piti pyyhkiä pippeli ja naama lehteen!"

Vintillä on vielä tätinsä entinen huone täynnä kaikenlaista pikkukrääsää paikat väärällään, ja niitä käymme aina ihmettelemässä ja tavaroiden määrää voivottelemassa. Koska huone on etelään päin, pörrää ikkunoissa usein aurinkoisella säällä paljon kärpäsiä, joten olen laittanut läpinäkyvän kärpäspaperin ikkunaan. Paperiin oli tarttunut kärpäsiä koko paperi täyteen, ja nämä nähdessään Aatu voivotteli: "Ai ai sitä Jaanaa! Se on liimannut kärpäsiäkin ikkunaan!"

8 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Ihana!!!

Sirokko kirjoitti...

On se vaan niin hauskaa. Minäkin odotan innolla lapsenvahdiksi pääsyä.

Yaelian kirjoitti...

Ihana postaus! Aatulla on hauskoja mietteitä;D

Mansikki kirjoitti...

Ihania nuo Aatun kommentit! Lasten suusta kuulee totuuden :)Teillä on ollut hauska viikko.

Kirlah kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Kivaa on ollut. Vielä yksi viimeisimpiä:

Aatu kertoi, miten päiväkodissa oli ollut kaksi tätiä vierailulla. Olivat olleet kovin viisaita ja tietäväisiä, osanneet kertoa paljon asioita. Kyselin, olivatko he vanhoja.
Tähän Aatu, että eivät olleet vanhoja, vaan... (ja sitten pitkä mietintä, miten asian ilmaisisi)...uusvanhoja!
Minä ihmettelin, mitä ne uusvanhat ovat. Ovat kuulemma sellaisia, jotka ovat vielä nuoria, mutta juuri alkaneet tulla vanhoiksi!

Allu kirjoitti...

Ihania kommentteja, ne kannattaisi kirjoittaa kaikki muistiin.

Kirlah kirjoitti...

Allu: olen ostanut tyhjän muistikirjan, johon olen kerännyt Aatun sanomisia ja tekemisiä. Mutta siinä on taas käynyt kuten ihmisille yleensä: Homnmasin tuon kirjan vasta pari vuotta sitten, joten kaikkia sanomisia ei ehkä enää saanut muistiin. Kaikkea kun ei enää kukaan muista. Mutta toivottavasti tästä eteen päin. Pian alkaa kuitenkin olla se hauskin sanomis- ja kommentti-ikä ehkä ohi.

Vallaton mummeli kirjoitti...

:D Sitä oppii lapsilta kaikenlaista. Hyvä, että olet hankkinut muistikirjan. Mummojen velvollisuus on kirjata ylös lasten sanomisia.