lauantai 12. kesäkuuta 2010

Onkohan kaikki pelkästään romantisoitua

Vasta tänä keväänä luin Lapin oloista kertovan Yrjö Kokon kirjan Neljän tuulen tie. Yrjö Kokkohan on kuuluisa Lapin elämän kuvaaja ennen sotia, osin myös sen jälkeen. Tulee itselle hieman romantisoitu olo aivan samoin kuin nuorena intiaanikirjoja lukiessa.

Yksi kirjan ansioita on myös lapinsanojen käyttö. Ihan vahingossa oppii, että jutaaminen on sitä, kun koko kylä lähtee kimpsuineen ja kampsuineen kesäksi tuntureille porojen perässä. Tai vaadin on naarasporo ja hirvas urosporo. Härkä ei olekaan lehmän mies vaan kuohittu urosporo, ajoporo. Sen voi saada nulkkaamaankin, jos kiire on. Porojen rykimäaika on kiima-aika, joka saa porot hulluiksi, mutta niin myös räkkä eli hyttysaika. Komsiossa nukutetaan vauvoja, nilissä säilytetään ruokaa pylvään päässä könöttävässä pienessä kopissa tai aitassa. Lasten leikkiminen on taajomista.

Kun Lappiin lähtee, on mukava tietää myös joidenkin paikannimien merkityksiä: lompolo on pieni lampi, pahta tarkoittaa jyrkkää kallioseinää. Paljakka on avoin tunturimaa, kaltio merkitsee lähdettä. Pitäisihän nämä kaikki tietää jo ennestään, mutta kun käytön puutteessa ovat useat sanat unohtuneet.

Olen pitkään haaveillut, että pääsisin näkemään Lapin kaikki vuodenajat. Sinne on vain niin hulvattoman pitkä matka, että ei ihan monta kertaa viitsi lähteä matkustamaan. Mutta nyt tässä ihan lähipäivinä pitäisi päästä lähtemään pienelle visiitille Lappiin. Onhan se kesäkin nyt sentään edes yksi vuodenaika.




Tällä videolla esitetään niin mahtavia kuvia, että ei voi kuin ihmetellä. Onkohan tuollaista edes oikeasti olemassa? Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa pääsen Lappiin ruska-aikana ja talvellakin. Jää nähtäväksi.


Tämä porokulttuuri on varmaan kohta taakse jäänyttä elämää. Nykyäänhän niitä kuljetetaan kuulemma moottorikelkkojen kyydissä tai jopa helikoptereilla. Mutta kyllä kunnon aidon poroerotuksen haluaisin kerran eläissäni sentään päästä näkemään, mikäli siellä yleensä mitään turisteja kaivataan kuuhailemaan ja jaloissa pyörimään.

Nyt odottelen tässä viikonloppuvieraita ja sen jälkeen on muuta ohjelmaa ja sitten pian alkaa ehkä tuo matka, joten saattaa hurahtaa aikaa seuraavaan postaukseen. Katsokaatten videoita sillaikaa.

11 kommenttia:

pianistms kirjoitti...

Olin nuorena ihmisenä Lapissa samoilemassa.Siitä jäi mieleen haave päästä sinne uudestaan. Vaikka näin vanhan ei varmaan kannata lähteä, unelmoin siitä silti. Pitäisi vain löytää sopivan kokenutta seuraa. Tosin nyt viime aikoina olen ruvennut miettimään, että ehkä siellä ei enää olekaan turvallista. Villieläimiä en tässä ajattele, vaan pahoja ihmisiä. Onkohan niitä nykyään sielläkin vaanimassa?
Kirlah, toivotan hyvää matkaa!

Yaelian kirjoitti...

Yrjö Kokon nimen mainitsiminen toi heti Pessin ja Illusian mieleen....
Olipa tuolla videolla hienoja kuvia! Olen ollut Lapissa kerran,vuoden 2004 elokuussa ja pidin kovasti. Oikein mukavaa Lapin matkaa Kirlah!

Sirkka kirjoitti...

Katselen videot myöhemin. Haluan vain kertoa tuosta Yrjö Kokon Neljän tuulen tie -kirjasta muistelun. Luimme sitä ääneen 50-luvun alussa käsityötunneilla koulussa. Kokkohan puhui paitsi lapin tavoista,joutsenten puolesta mm. Siihen aikaan joutsenia vielä metsästettiin muistaakseni. Olimme aivan kirjan lumoissa, sen voin sanoa, sellaiset 10-11-vuotiaat naperot. Se oli taianomainen kirja silloin.

isopeikko kirjoitti...

Ajat muuttuvat, ja kieli. Uusi tulee vanhan tilalle. Niin sen pitää ollakkin. Mutta silti on mukava muistaa vanhoja, tietää niistä asioita, sanoja.

Mansikki kirjoitti...

Ken Lappiin on kerran eksynyt, jää helposti koukkuun. Olen ollut muina vuodenaikoina monestikin Lapissa, mutta ruska-aika on vielä kokematta. Syysloman aikaan ruska on siellä jo ohi. Pitäis ottaa omaa lomaa, jos aikoo nähdä sen hehkeimmillään. Unelma elää... Antoisaa matkaa!

Anonyymi kirjoitti...

ihmettelen sitä Lapin lumoa - miksi pitää mennä niin kauas - Suomessahan voi kokea "tyhjan" luonnon vaikka Helsingin "vieressä
" esim. Nuuksiossa - ja ellei halua metsää vaan avaruutta, sitäkin on tyhjää, kun suuntaa Helsingistä vaikka merelle - kaukana ei ole "tyhjät" saaret ja luodot - olen ollut muutaman kerran Lapissa, enkä omasta puolestani havainnut sitä sen kummemmaksi "taikamaaksi" - mutta hyvin ovat osanneet brändinsä rakentaa ja ihmisille uskotella

Sauerkraut kirjoitti...

Tuo kirja pitääkin joskus lukea!Meidän koulussamme sitä ei käsitelty. Kiitos vinkistä!

Minä haluaisin vielä kerran Lappiin - jonnekin muualle kuin Leville, missä kävimme huhtikuussa. Levistä en tykännyt. Pelkkiä turisteja joka puolella, pizzoja ja crêpes... kaupat pullollaan ylihinnoiteltua krääsää... (tarvitseeko edes sanoa, että suuri osa made in China...) Haluaisin nähdä sen kuuluisan kauniin ja karun luonnon, kuulla hiljaisuuden... Onko Sinulla, kirlah, vinkkiä, minne kannattaa matkustaa ja milloin?

Kirlah kirjoitti...

pianistms: miksi ei kannattaisi lähteä vaikka samoilemaankin? Onko pakko mennä kauheata vauhtia ja kymmeniä kilometrejä kerralla. Itse en ole samoillut koskaan, mutta minusta meikäläiselle riittäisi ihan vain pienempikin lenkki, 10-15 km maksimissaan, lyhempikin käy :) Roistoja kai on joka paikassa, niitä ei voi välttää.

Yaelian: kuvat kyllä on hienoja. väittävät, jotka ovat kokeneet, että yhtä hienoa on oikeastikin.

Sirkka: kas, en itse muista tuota kirjaa silloin luetun, ainoastaan Pikku Heidin muistan kuunnellun radiosta.

isopeikko: ajat muuttuvat, mutta jostain kumman syystä ihminen haluaisi pitää kiinni aina jostain entisestä, vaikka se olisi huonompaakin kuin uudistus.

Kirlah kirjoitti...

Mansikki: ihastuin tunturikoivuihin, koska tulee tunnelma kuin olisi kevät, joka on lempivuodenaikani. Kyllä Lappiin jää koukkuun, vaikka

Anonyymi väittääkin, että ei lumoa. Olisikohan niin, että Lappiakin on niin monenlaista. Itseeni ei suurta vaikutusta tehnyt se osa Lappia, jossa kasvaa puita. Juuri sellaista on täälläkin ihan tarpeeksi. Ja täytyy muistaa: Rovaniemi ei ole vasta kuin alkua, se ei ole vielä mitään.
Mutta minusta mittaamattomat suot, oamperäiset kasvit, tunturimaisema ja nimenomaan Norjanpuoleinen Lappi olivat vaikuttavia.

Sauerkraut: en ole asiantuntija, sillä olen käynyt vain kerran eläissäni Lapissa, noin 3 vuotta sitten. Kuten sanoin, ei sen kummempaa kuin muuallakaan Suomessa, jos on alueella, jossa on tavallista metsää.
Mutta olin silloin sen kerran Utsjoella ja Norjan puolella asti. Minusta kokeakseen Lapin pitää mennä ihan puurajan yläpuolelle ja kokea juuri nämä: tunturikoivut, huikaiseva puuton avaruus, tundra...
Kuten sanottu, silloinkin oli kesä, joten en tiedä muista vuodenajoista.
Saa nähdä, mitkä ovat kokemukset tällä kertaa kesästä.

Allu kirjoitti...

Viel Spaß in Lappland!

Kirlah kirjoitti...

Allu, Danke schön!