lauantai 26. heinäkuuta 2014

Tukkilautan ohikulku

En ollut aamulla ehtinyt vielä edes pukeutua, kun mies tuli jo kaupasta ja ilmoitti, että tukkilautta näyttää tulevan järvellä. Minä kiireellä kesken kahvinjuonnin ryntäsin kameran kanssa matkaan.

Nousin sillalle kuvaamaan, ja  hinaaja oli ehtinyt jo alittaa sillan. Hinaajan molemmin puolin kulkevat pienemmät veneet, jotka lähtevät vähän väliä tarkistamaan, että lautta pysyy kasassa eikä ole muita ongelmia.
 Kiire minulle tuli siksi, että olemme asuneet täällä jo lähes 40 vuotta ja nähneet tukkilauttoja ties kuinka paljon, mutta kerran havaitsin, että minulla ei taida olla ensimmäistäkään kuvaa tukkilautoista. Pitäähän niistä kuva saada niin kauan kuin sellainenkin ihme vielä on olemassa. Yhä vähemmän ja vähemmän kuljetetaan puuta tehtaalle vesitse. 
 Lauttaa sillan toisella puolen vain riitti ja riitti. Kun tietää, miten pitkä yksi tukki on, ja miten valtavan pitkälti tätäkin letkaa vain jatkuu ja jatkuu, voi vain arvailla, montako tukkirekkaa tälläkin lautalla on saatu pois maanteiltä.
 Ja toisella puolen siltaa näkyy toinen avustusveneistä lähteneen tarkastuskierrokselle.
 Se kiersi lautan perän, jossa minusta näytti olevan tukkinippuja huonosti kiinni, mutta vene ei siihen jäänyt korjailemaan, nippujen oli kai sitten tarkoituskin olla näin. Eikä vene jäänyt tuohon toiseen kohtaan, jossa minun mielestäni oli jo nippu vähän vinksallaan.
 
Vaan vene meni toiseen, pahempaan kohtaan. Siihen se vene kiinnittyi joksikin aikaa sitomaan nippuja paremmin.
Nyt on jo koko lautta alittanut sillan. Hinaaja pysähtyi, että miehet saavat paremmin tehdyksi työtään. Mutta kun ei tukkinipussa ole jarruja, jatkavat peräpään niput kulkuaan, ja koko lautta on jo pienoisella kiemuralla. Onneksi ei ole minkäänlaista aallokkoa, sillä tänä aamuna oli jo aamulla lämpötila 26 astetta ja peilityyni järvi. Voi vain arvailla, mitä ongelmia miehillä on lautan kanssa, jos on kova aallokko ja tuuli.
 Mutta vika tuli korjatuksi, ja lautta pääsee jatkamaan matkaa. Tukkilautat kulkevat nykyään mieluiten yöaikaan, sillä pienveneliikenne on näin heinäkuussa mahdoton. Joskus sattuu onnettomuuksia, jos veneilijä ei ajoissa huomaa lauttaa. Ei ole vaaratonta kulkea hinaajan ja lautan välistäkään.
Siitä se lautta alkaa vähitellen taas oieta ja nyt sen täytyy osoittaa kulkunsa tuonne vasemmalle niemen taakse kohti Lappeenrantaa. Eivät ole helppoja käännöksetkään pitkän jonon kanssa. Jos tekee liian äkkijyrkän mutkan, saattaa loppupää laahata jo ihmisten laitureilla.

4 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Miten kauniita maisemia teillä onkaan!

Kirlah kirjoitti...

Jael: En voi väittää vastaan, maisemat ovat komeita. Melontaretkilläkin näkee mitä mahtavimpia näkymiä, pitäisi ehkä laittaa niitäkin näytille enemmän.

Sirkka kirjoitti...

Olipa hienoa, että sait kuvattua hinaajan vetämässä tukkilauttaa! En tiennytkään, että niitä vielä on. Lapsuudenmaisemissani näin näitä yhtenään, kun vesistön rannassa lähellä asuinpaikkaamme oli saha, johon tuotiin sahattavaa. On se vaan hieno näky! ja uskomattoman paljon näihin lauttoihin mahtuu puutavaraa. Tarkkana siinä on miesten oltava, että saavat kaikki puut perille!

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: tukkilautat ovat vähentyneet huomattavasti siitä, mitä niiden määrä oli vielä vaikkapa 30 vuotta sitten. Toisaalta, niitä ei niin huomaa, sillä nykyään on silta, jonka ali kulkea huomaamatta, ennen ne pysäyttivät lossiliikenteen tunniksikin, jos meni vaikkapa kaksi tai kolmekin lauttaa peräkkäin.
Ja toisaalta ovat siirtäneet tukkiliikenteen enemmän hiljaiseen yöaikaan tai aamutunteihin.
Kuitenkin lauttoja on nykyäänkin aina jonkin verran vielä kulkenut.

En malta olla vielä lisäämättä, että juuri eilen illalla mainittiin uutisissa, että puukuljetus vesitse on lisääntymään päin. - Mutta siinä ei puhuttu mitään tukkilautoista, puhuttiin laivoista, joilla kuljetetaan puuta suuret määrät.