Kanarialla 2

Nyt seuraa toinen osa Kanariansaarten matkakertomuksesta, tällä kertaa kulttuuripuoli.
Kanariansaarten nimi tulee oppaan mukaan latinan sanoista canis (=koira) ja area (=alue). Eli siis koirien alue. Siksi Veguetan alueella on Santa Anan katedraalin edustalla koirapatsaita.

Koska matka oli seurakunnan järjestämä, oli myös kirkollista ohjelmaa. Oli mielenkiintoista käydä tuossa mainitussa kirkossa katolisessa messussa, joka kesti noin 45 minuuttia. Messuun kuului myös ehtoollinen, johon me luterilaiset emme osallistuneet. Matkajohtajana olleen pastorimme mukaan katolisilla ja luterilaisilla ei ole ehtoollisyhteyttä. Messussa ei laulettu, mikä tuntui meistä virsiin tottuneista oudolta. Vielä oudompaa oli, kun pappi ehtoollisen jälkeen joi viinit yksin suihinsa. Vaikka tilanne muuten oli harras, pakkasi tuo suomalaisia huvittamaan, ei voinut mitään.

Seurakuntamme pappi on Las Palmasissa puolisen vuotta turistipappina, joten siksi seurakuntaretki suuntautui Kanarialle. Kävimme myös pappimme pitämässä suomalaisessa messussa. Muutenkin pappimme järjesteli meille monia asioita, mikä teki matkasta entistä monipuolisemman ja mielenkiintoisen.
Kun nykyään ei ehtoollisella anneta viiniä, leipä vain kastetaan viiniin (ainakin täällä), pappi kehotti meitä menemään paikalliseen ravintolaan viinille. Ensin saapuneet ottivatkin kehotuksen tosissaan ;) ja tilasivat viiniä. Minä ja muut myöhemmin tulleet tilasimme mojiton (mintunlehtiä, jäämurskaa, sokeria, rommia, soodavettä). Hienon vihreän juoman nähtyään jotkut alkoivat katua omaa valintaansa.

Ehdottomasti kannattaa mennä retkillekin. Saarikierroksella oli yksi parhaista kohteista Ingenion kylän Museo de Piedra. Siellä oli valtavasti käsitöitä ja muuta mukavaa sekä pääkohde Belen: Kokonaisen asunnon kokoinen alue oli tehty Raamatunaikaiseksi pienoiskaupungiksi, jossa ihmiset suorittavat jokapäiväisiä askareitaan. Raamatun tapahtumia kuvattiin hyvin yksityiskohtaisesti. Beleniä on alettu rakentaa vuonna 1964 ja sitä tehtiin monta vuosikymmentä. Paljosta olisi jäänyt paitsi, jos tätä ei olisi nähnyt. Yllä pieni yksityiskohta.

Museoista mainittakoon vielä Kolumbuksen museo, jossa mm. pienoismallit kaikista Kolumbuksen laivoista. Yllä muistaakseni La Pinta. Seinillä isot kartat eri retkistä Amerikkaan. Mielenkiintoista oli myös seurata, miten karttoihin oli reittien varrelle merkitty mm. missä kohtaa oli valtavat sardiiniparvet, missä levää jne.

Kävimme myös Museo de Canariossa, jossa oli muumioita ym. museoon kuuluvaa. Parhaiten mieleen jäi yksi huone, joka oli aivan täynnä pääkalloja. Kaikki seinät täynnä hyllyjä pääkalloineen! Eikö vähempi olisi riittänyt.

Saarikierrosretkellä tutustuimme myös erään vanhan rouvan luola-asuntoon.  Yllä oleva ei ole se, vaan viereinen luola-asunto, joka oli myytävänä. Siitä olisi saanut kivan kesäasunnon! Polku jatkui korkealle vuorenrinnettä ja polun varrella näytti olevan useita samanlaisia asumuksia. Hieman alempana olikin muuten luolakappeli.

Kun katsoin vastakkaiselle vuorelle, näin jotain kummallista vuorenrinteellä. Kuvasin ja kotona tietokoneella suurennettuna näkyi, että se oli taas näitä hahmoja, joissa naisen sukupuolielimet olivat pääosassa. Sellaisia oli näytillä mm. jossain noista museoista. Kuvan hahmolla pullistuneet hauislihakset.

Yhtenä päivänä olimme Pueblo Canariossa katsomassa parituntista kansantanssiesitystä ja laulua. Minua kiinnostavat kansanmusiikki ja -tanssi kovasti, sillä olen nuorena tanssinut paikallisessa tanhuryhmässä. Myös puvut olivat komeita, huomaa miesten villasäärystimet!

Jotkut kävivät myös Suomi-seuran karaokeillassa, itse arvelin, että suomalaista kulttuuria näkee Suomessakin, joten käytin senkin ajan paikalliseen kulttuuriin tutustumiseen.

Eivät kansanlaulu ja karaoke jääneet ainoaksi musiikkitarjonnaksi. Puolet porukasta kävi kuulemassa yllä näkyvässä auditorio Alfred Kraus -talossa Mozart-konserttia.  Ihmisiä oli talo tupaten täynnä eli 1600. Olimme saaneet ihan viimeiseltä riviltä korkealta hattuhyllyltä vihoviimeiset paikat. Hiki tuli jo ennen konsertin alkua. Tosi hyvin soittivat ja akustiikka hyvä. Talokin oli sisältä hieno ja moderni, vaikka se ulkoa päin näyttää vanhalta linnalta. Joten kannatti hikoilla.
P.S. Matkakertomus saattaa  jatkua vielä seuraavassa postauksessa.