lauantai 25. helmikuuta 2012

Todistuspohjat käsin

Symboloikoon tämä flamingokuva eilisiltaista flamenco-esitystä, jota olimme katsomassa ihan ex tempore. Joskus on näköjään jotain hyötyäkin siitä, että kuuluu lähikaupungin - vai pitäisikö sanoa paremminkin etäkaupungin - työntekijöihin. Vasta eilen aamulla huomasin sähköpostissa viestin, että kaupungin työntekijöille tarjotaan pääsylippuja kyseiseen esitykseen puoleen hintaan. Ja minä Espanja-fanina tartuin heti syöttiin. Olin toivonut näkeväni enemmän kauniita pukuja ja näyttävyyttä. Mutta olihan tämäkin esitys hyvä. Paras esitys oli eräs miessooloilija, joka naputti pöydällä ja tuolilla jalkojaan niin valtavaa vauhtia, että kuului yksittäisten korkojen naputuksen sijaan vain hurinaa. Mahtavaa. Laulajasta en oikein tykännyt. Oli niin murhemielisen fado-laulun tyyppinen, ettei kauheasti sytyttänyt.

Vaikka minulla ei pitäisi olla stressiä, ja hiihtolomakin on alkanut, näin silti koulupainajaisia yöllä. Oli kevätjuhlapäivä ja minä olin abien ryhmänohjaaja. Abit vain olivat niitä, jotka ovat päässeet jo viime keväänä ylioppilaiksi. Yksi oli kunnostautunut urheilusuorituksissa, ja häntä piti palkita kakulla. Abit seisoskelivat kirjaston puolella, kun minä kiikutin pikkulusikalla kakusta kuopaisemaani palaa oppilaalle. Kompastuin nurin, mutta sain pidetyksi lusikan kakkuineen ylhäällä ja konttien vein kakunpalan oppilaalle palkinnoksi. Tunnelma porukassa oli hieman vaivautunut.

Mutta ei tunnelma parantunut siitäkään, että yksi alakoulun opettaja alkoi vasta nyt tehdä todistuksia. Hän kopioi käsin todistuspohjaa jostain minun papereistani! Mietin, että kylläpä tuo tunnollinen ope on ollut huolimaton, kun ei ole aikanaan tehnyt todistuksiakaan.
Mutta ei minulle itselleni käynyt sen paremmin. Juuri kun olin lähdössä viemään oppilaille todistuksia, ei niitä löytynytkään mistään. Minunkin piti alkaa kopioida käsin todistuspohjia, kunnes kumpikin huomasimme, että nämä voisivat näyttää kauniimmilta tietokoneella tehtyinä. Onneksi heräsin, ennen kuin minun tarvitsi ruveta miettimään, mistä minä tempaisen todistuksiin numerot!

5 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Varmasti fiilis oli kauhea tuossa unessa, mutta ei voinut mitään, kun nauratti vielä kauheammin tuo täytekakkelin jako näin lukiessa ja hereillä (ja kun ei ollut oma painis).

Jael kirjoitti...

Nauratti tuo unesi vaikka aika painajainen se olikin;D
Flamenco on ihanaa!

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Nuo sopisivat puutarhaani!

kaisu marjatta kirjoitti...

Espanjalaine flamenko on ihanaa katsottavaa, parhaat esitykset ovat siellä. Ellei ole sieltä tullut vierailu. Voittaa kyllä tullen mennen kreikkalaiset sorbakset.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Jouppi: kyllä minuakin nauratti, varsinkin tuo sinun käyttämäsi "täytekakkeli".
En yleensä näe unia, mutta jostain kumman syystä viime yönä olin vielä painajaismaisemmassa tilanteessa: jouduin kahden autokolarin todistajaksi. :(

Yaelian ja Aikatherine:
flamencosta tykkään kovasti ja paso doblesta vielä enemmän. Minua harmittaa aina Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa, jos paso doblen sijaan ovat valinneet jotain muuta kummaa musiikkia.

Hannele: sellaisia vain hommaamaan! Saisikohan flamingoja ostaa mistään.