sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Onnea onnettomuudessa

Kaikkea voi ihmiselle sattua yhdessä hujauksessa. Niin minullekin, vaikka aina tuntuu, että miten nyt yhtäkkiä voisi tutulla reitillä mitään huonoa tapahtua.

Mutta niin vain kävi, että kun olin ajamassa kotiin Pohjanmaalta, jossain puolimatkassa aloin tuntea, miten autoa alkoi täristää. Ensin ajattelin, että onpa asfaltti huonoa, vaikkei se kyllä näyttänyt huonolta. Sitten alkoi tärisyttää autoa toden teolla ja varmaan olin alkanut jo hiljentääkin, kun klonksui yhä enemmän ja lopulta kuului pamaus ja auto kallisteli ja heilui, mutta sain pidetyksi kuin ihmeen kaupalla kurssin, niin että auto pysähtyi nätisti tienlaitaan. Enkä törmännyt edes vankkaan rauta-aitaan, joka alkoi nokan edestä ihan parinkymmenen sentin päästä.

Hämmästyneenä menin katsomaan, mitä oli tapahtunut. Ensimmäisenä näin tien laidassa tyhjän kaljatölkin. Otin senkin heti talteen, että saa 15 senttiä ja klipsin. Sitten silmiin osui rengas, joka makasi heinikossa kuumana käryten. Hienosti oli oikea eturengas irronnut vanteestaan kokonaisena. Kädet täristen hain heti takakontista varoituskolmion tienreunaan.

Olin juuri päässyt kuitenkin jo sille paikkakunnalle, jossa tyttäreni asuu. Soitin vävylle kysyäkseni, mitä minä nyt teen! En saanut kiinni. Siinä ihmetellessäni pysähtyi enkeli paikalle. Hän kysyi tarvitaanko apua, ja ryhtyi heti vaihtamaan vararengasta. Onneksi autossa oli sellainenkin, mitä ei kuulemma monissa autoissa enää olekaan. Ilmeni, että enkeli oli töissä rengasliikkeessä. Sekin vielä! Olinkin vähän ihmetellyt, miten hän heti osasi etsiä tunkit sun muut vehkeet oikeasta paikasta.

Jostain kumman syystä vararengas on puolta kapeampi kuin varsinaiset, joten sillä ei saanut ajaa kuin kahdeksaakymppiä. Vähän ne takana-ajajat hermoilivat, kun satasen alueella yks jyryyttää vain kahdeksaakymppiä tai allekin. Ei oikein uskaltanutkaan sallittua kovempaa ajaa, sillä kovemmassa vauhdissa auto tuntui heti epävakaalta.

Tästä lähtien en itse enää hermoile (toivottavasti) jos joku hidastelee liikenteessä. Hänellä on ilmeisesti siihen omat erinäiset syynsä.
Alan myös pitää aina tiepalvelunumeroa kännykän muistissa.
Ja on tullut todistetuksi, että enkeleitäkin on olemassa vielä itsekkäänä nykyaikanakin.

6 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onneksi ei käynyt pahemmin:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Olipa sinulla varjelus matkallasi.
Ja kyllä niitä enkeleitä on!!!:D

Kirlah kirjoitti...

Jael ja Kaisa: olen nyt jälkeen päin kuullut ihmisiltä, että yleensä varsinkin tuo eturenkaan puhkeaminen vie ihmiset metsään. Todella hyvää onnea oli matkassa.

Sirokko kirjoitti...

Tosiaan onni, olisi voinut käydä pahastikin. Onni myös, että löytyi pätevä enkeli hätiin, nykyään kun liikkuu ties mitä vähemmän enkelimäistäkin teillä.

Kirlah kirjoitti...

Sirokko: ihan kauhistuttaa, kun ihmiset ovat kertoneet, mitä kaikkea olisi vopinut sattua

Rosina kirjoitti...

Onpa sinulla tosiaan ollut suojelusenkeli mukanasi matkalla!
Syytä onkin aina ennen matkallelähtöä lähettää pieni rukous Taivaan Isälle.