keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Oheistapahtumia riittää

Minua alkaa ihmetyttää yhä enemmän, kuinka työ ja työihteisö tuo kaikenlaista oheistoimintaa ja tapahtumaa niin, ettei muuta elämää juuri jouda viettääkään. Olen ollut opetuksesta vapaa jo kuukauden verran, ja silti joka ikiselle viikolle on (tai olisi ollut, jos olisin joutanut mennä) jos jonkinlaista koulua liippaavaa asiaa, joihin on periaatteessa mentävä.

Olen ehtinyt olla jo koulutuksessakin ja erinäisissä kokouksissa. Arviointi-VESO meni onneksi sivu suun, kun olin silloin Virossa, uusintakuulusteluja on pitänyt käydä tekemässä jo kaksikin eri kertaa ja ne korjata ja laittaa numerot. Eilen olisi ollut TYKY-tapahtuma, joka ennen oli pakollinen, kun työnantaja sen kerran järjestää. Nyt oli minulla muuta askaretta.  Tänään on kevään viimeinen opekokous, jossa päätetään mm. stipendien saajat, ja on sinne muutenkin hyvä mennä, että vähän pysyy ajan tasalla ensi syksyä ajatellen.

Taas jää yksi ope eläkkeelle, ja siihen liittyvä tilaisuus on tiedossa, OAY:n hallituksen viimeinen kokous on vielä ennen kesäloman alkua ja sitten lopuksi vielä yo-juhlapäivä, josta toivottavasti selviää ehjin nahoin.

Ihmettelen yhä enenevässä määrin, miten ihmiset voivat selvitä stressaantumatta, kun tuo kaikki tulee yleensä työpäivän päälle. Minullekin tulee hiki jo pelkästä ajatuksesta. Olen vuosien mittaan yrittänyt pitää menojen määrän minimissä, että kotonaoloonkin jäisi aikaa. Silti mies on aina välillä myöhän kotiin tultuani sanonut että "päivää, kiva kun tulit taas käymään".

Jokin noista tapahtumista jää taas pakosta väliin, sillä lähdemme huomenna Pohjanmaalle. Pohjalaisten piti tulla nyt itse asiassa meille, mutta sisareni on kaatunut pyörällä ja molemmat kädet ovat hänellä poikki. Siellä hän makaa sairaalassa odottaen leikkausta. Kyllä tulee olemaan hänelläkin hankalaa kädettömänä. Varmaan menee koko kesä käsiä parannellessa.

6 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Niistä TYKY-jutuista muistan tykänneeni. osin myönnän, että aikaa kultaa muistot.
Suomihan on kokousten ja palverien (palaaverien, kuten ruosinkielinen pomoni tärkeästi ilmoitteli) kultamaa. Asiat ovatkin sitten kaikilla sektoreilla sitä mukaa kunnossa. ;)

No, voi mahdotonta, että molemmat kädet!
Muistan, kun minulla prakas toinen käsi, niin eläminen ja oleminen oli jo silloin vaikeaa.
Sisarellesi pikaista paranemista ja voimia kestää.

Rosina kirjoitti...

Tulipa mieleeni "Vielä virtaa"-sarja, jota joskus katselin huvikseni.
Ja tuli mieleen myöskin pyöräilykypärä, josta syntyi kommentteja viime blogikirjoitukseeni. Mutta ei olisi tainnut kypäräkään estää käsien vammoja.
Kovasti toivotan siskollesi onnea ja siunausta leikkaukseen.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Jouppi: samaa mieltä, TYKY_jutut ovat tosi kivoja, ja niiden avulla on päässyt tekemään monta kivaa asiaa, joita ei muuten olisi ikimaailmassa päässyt tekemään ja kokeilemaan.
Mutta sitten niissä on joskus sekin puoli, että kun on oikein väsynyt työstä ja joutunut olemaan paljon piussa kotoa, niin sitten taas tulee jokin "meno", ettei taaskaan voi olla perheen parissa. Riippuu aina tietysti perheen tilanteesta.

Rosina:
juu, pitäisi olla käsissä nyrkkeilyhanskat tai käsikypärät! Pääkypärä ei todellakaan auttanut tähän.

Sari kirjoitti...

Onpa ollut siskollasi huono tuuri. Mukava, että lähdette häntä katsomaan. Kyllä noita oheistoimintoja riittäisi varmasti lähes joka ammatissa, jos vain haluaisi toimia. Itse olen yrittänyt pitää iltamenot minimissä kun muutenkin ilta on lyhyt työpäivän jälkeen. Mutta ammattiyhdistyksen kautta minullakin tulee jonkin verran menoja.

kaisumarjatta kirjoitti...

tyttäreni työskentelee koulussa ja samat tarinat. tarvitsee lapsen kaitsijaa kun koulu velvoittaa osallistumaan kaikkiin istuntoihin mitä joku keksii järjestää.

lisäksi tiedotan että yhteistarimnamme varjojen saari on uudella lisäsivulla uudessa blogissani.. aikatherinen blogit on poistettu.

Kirlah kirjoitti...

Sari: usein vain on niin, että vaikka kuinka yrittää pitää minimiä, kertyy menoa joka illalle.

kaisumarjatta:
Minusta sanoit naulankantaan tuon "mitä joku keksii järjestää". Usein tuntuu siltä, että "työssä jaksamisen" ja "työyhteisön hengen parantamisen" nimissäkin on jos jonkinlaista istuntoa, jotka vain lisäävät päivän pituutta ja siten pakollista istumista ja taakkaa.
Ja kokouksia pidetään vain sen vuoksi, että saadaan pitää kokouksia!!