Paratiisiin lumen keskeltä

Tänään lähden matkalle. Katselkaa sillaikaa vaikka tätä:

Kalevalaisia mustalaisia

Pitänee kertoa vaihteeksi yksi sattumus, oikein poliisijuttu, joka tuli mieleen huomisesta Kalevalanpäivästä. Paikkakunnalla toimii Kalevalaiset Naiset, joihin itsekin olen kuulunut jo kauan. Kalevalaisten Naisten Liitto järjesti joskus aikoinaan kulttuuripäivät Oulussa, jonne lähdin erään toisen kalevalaisen kanssa. Koska miehen veli asui tuohon aikaan Oulussa, yövyimme hänen perheensä luona. Isäntäväki antoi meille avaimet ja lähti itse mökille, koska olimme päivät kulttuuritapahtumissa.

Kun illan pimetessä tulimme kaverin kanssa kansallispuvuissamme yöpymistalon pihaan, olivat koko kerrostalon lapset leikkimässä pihassa. Kaikki leikki pysähtyi, lapset tuijottivat suu auki. En tarkkaan muistanut oikeaa ovea, joten tihrustin parin oven postiluukusta nimiä. Oikean nimen löydyttyä kaivoin avaimen ja menimme sisään.

Emme ehtineet edes vaihtaa vaatteita, kun ovikello soi. Ilmeni, että pihalla ollut väki oli luullut meitä mustalaisiksi, kun kansallispuvuissamme tiirailimme eri ovia, ja hälytti poliisit. Kaverini kuitenkin huusi oven läpi poliiseille: "Täällä on kalevalaisia naisia!" Poliisit uskoivat ja lähtivät sovinnolla pois.

Kalevalaiset Naiset on muuten suomalainen kulttuurijärjestö, jonka tarkoituksena on ylläpitää suomalaisia perinteitä ja kulttuuria. Sen perusti puumalalainen Elsa Heporauta, joka perusti myös Kalevala Korun.
Elsa Heporauta syntyi Puumalan Sahanlahdessa, jossa hänen isänsä oli entisen sahan hoitajana.

Kuvissa nykyistä Sahanlahtea Puumalassa:
Alla keltainen päärakennus, joka oli hallintorakennus ja toimii nykyisin ravintolana. Yllä punainen työläisten asuintalo, nykyisin museo.
Ihan ylinnä koski ja puiden uittokouru.

Kaikenlaisia yllätyksiä

Kakkosen ruotsintunnille mennessäni ei luokan oven takana näyttänyt olevan yhtään oppilasta. Etten nyt vain olisi menossa vääränä päivänä tai väärään kellonaikaan tai väärään luokkaan. - Ei, kyllä paikka oli oikea. Mietin jo, laitanko CD:n pyörimään ja rupeanko puhumaan itseni kanssa ruotsia, tunninpidostahan ne minulle palkkaa vielä toistaiseksi maksavat. Mitäs minä siellä oikeastaan oppilailla teen!

En sentään kerinnyt vielä ruveta ajattelemaan piruja ruotsiksi tyhjän luokan takia, kun kaksi oppilasta saapui paikalle. Ilmeni että muutama on sairaana, muutama Sveitsissä Cernin tiedekeskuksessa fysiikanopettajan kanssa, muutama autokoulussa ja muutama luotsaamassa kansainvälistä nuorisoporukkaa ympäri koulua. Eihän näitä ole yhteensäkään kovin monta oppilasta, joten vain näille kahdelle ei sitten ollut ilmennyt parempaa hommaa kuin tulla ruotsintunnille.

Aloimme kuuntelutehtävällä. Ei kestänyt kauaa, kun ovelle koputettiin ja sisään työntyi kymmenen hengen porukka latvialaisia, irlantilaisia ja tsekkiläisiä nuoria ohjaajan kanssa. Ensi töikseen ihmettelivät, miten on Suomessa helppoa opettajilla kun ei ole kuin kaksi oppilasta! Eivät he ruotsista paljon kostuneet, varttitunnin päästä painuivat toiseen luokkaan ja lähtiessä opettaja sanoi minulle: "Jag kan tala lite svenska!" No eipä voinut sanoa sitäkään aiemmin, olisin voinut haastatella ruotsiksi.

Samassa ovenavauksessa tuli toinen ryhmä samaista kansainvälistä porukkaa. Tässä ryhmässä oli iloinen nuori veikko ohjaajana ja sanoi ensi töikseen "Jag kan inte tala svenska!" Hämmästyneenä ihmettelin hänen kielitaitoaan (!) kunnes mukana ollut koulumme oppilas valisti minua, että hän sen lauseen juuri vieraalle opetti.

Ilmeni sitten jotenkin kesken kaiken, että tämä ohjaaja osaakin suomea. Enhän ollut sellaista edes ymmärtänyt kysyä. Hän kertoi olleensa vaihto-opiskelijana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vuoden verran ja oppinut kaveriltaan suomea. Keskustelimme myöhemmin suomeksi, ja hän puhui erinomaista suomen kieltä. Kun mainitsin, että oli mahtava yllätys, sanoi poika: "Anteeksi minun surprise!"

Ilmeni muuten myöhemmin, että toisessakin ryhmässä oli ollut joku, joka oli osannut suomea jonkin verran. Hän oli kuulemma opiskellut suomen kieltä viisi vuotta itsekseen. Ei valitettavasti tuonut kielitaitoaan julki meille kaikille. Joten tiedoksi vain kaikille, että kyllä maailmalla on ihmisiä, jotka ihan ehdoin tahdoin haluavat oppia tätä meidänkin kieltä, eivätkä yhtään kiukuttele "mihin tätäkin tarvitaan".

Tämänkin ryhmän mentyä sain luokkaan vielä kolmannen oppilaani, kun hän vapautui nyt ulkomaalaisten opastustehtävistä. Hän oli itse asiassa ikionnellinen, kun meitä oli näin vähän, sillä hänellä oli sattumoisin juuri täksi päiväksi pieni esitelmän tapainen ruotsalaisesta kirjailijasta, sattui muuten hänen osakseen Stieg Larsson.

Tulipahan sekin kaksoistunti pidetyksi. Hiihtoloman jälkeen saamme alkaa siitä ohjelmasta, minkä olin itse asiasssa suunnitellut tälle päivälle.
Nyt alan pakata ja mietiskellä loma-asioita. Ensi viikko on hiihtoloma ja lähden matkalle, mutta kerron siitä vasta palattuani.

Mikäs otus sinä oot

Tänään tuli meille nuohooja kysymään, milloin hän saisi tulla nuohoamaan hormeja. Olin juuri laittanut ulkovaatteet päälleni ja lähdössä kauppaan, joten hän sai jäädä miehen kanssa asioimaan. Nuohooja katsoi minua vähän kuin vierasta sikaa, joten kotiin tultuani kysyin mieheltäni, oliko nuohooja minun lähdettyäni ihmetellyt, kuka nainen täällä oikein oli. - Ei ollut kysynyt.

Tuli vain mieleen, sillä taannoin entisen nuohoojan aikana kävi niin, että kerran kotiin tultuani oli nuohooja kamarin puolella imuroimassa juuri uunin edustaa. (En muuten tiedä vieläkään, miten hän oli päässyt sisään). Hän ei edes huomannut tuloani, joten menin keittiön puolelle istumaan ja odottamaan. Saatuaan työnsä valmiiksi nuohooja tuli keittiöön ja ihmetteli: "Kukas työ ootta ja mitäs työ täällä tiettä?"

Ei sentään pitänyt minua otuksena. Kylällä naureskelevat ihmiset nimittäin vieläkin, kun takavuosina putkimies oli mennyt erääseen virastoon putkia korjaamaan. Virkailija oli tullut paperipinojensa takaa ja pää kallellaan kysynyt: "Mikäs otus sinä oot?"

Vaikea haastetehtävä

1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin – blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

***********************

Ylläolevan haasteen esitti minulle Hallittua kaaosta -blogin pitäjä Vallaton mummeli. Ja tällä kertaa on minusta vaikea haaste. Minullahan ei ole novelleja eikä runoja eikä mitään muutakaan hienoa, on vain eritasoisia höpötyksiä, hölinöitä ja sutta ja sekundaa. Miten sellaisista voi mitään helmiä löytää? Näitähän ei ole luettu ja korjailtu kuten kaunokirjallisuutta, vaan suollettu näppäimillä ulos sitä mukaa kuin ajatus on kulkenut (tai tökkinyt).

Blogissa on sitä paitsi niin tuhottoman paljon kirjoituksia, etten muista edes, mitä siellä voisi olla. Itse tykkään eniten kirjoittaa kaikenmaailman höpinöitä, ja jos höpinän sekaan saisi mahtumaan jonkin opetuksen tai viisaudenkin, se olisi poikaa. Otetaan nyt vaikka summissa tämä.


Ja perusteluja?


1. Teksti on suollettua höpinää.

2. Sainpas mahtumaan mukaan jotain uutta asiaakin.

3. Ja nimenomaan asian sain ympätyksi jokapäiväisiin esimerkkeihin ja ihmisten jokapäiväisiin kiukuttelunaiheisiin.

4. Teksti oli helppo kirjoittaa, tuli ulos omia aikojaan maanittelematta.

5. On siitä näköjään joku muukin tykännyt.

**********


Ja taas pitäisi haastaa muita tekemään sama eli arvioimaan omia kirjoituksiaan. Minä haastan Vilukissin, hänellä on niin paljon hyviä pakinoita, että haluan tietää, millaista hän itse pitää onnistuneena. Olisi mukavaa, jos muutkin kokeilisivat!

Sanakirjan kanssa kauppaan

Aivan käsittämättömän vaikeiksi ovat menneet ihmisen ostosreissut nyky-Suomessa. Ei auta, että on opiskellut monia kieliä, ei! Purkkien ja purnukoiden kyljestä ei tahdo saada enää mitään tolkkua, mitä pullo sisältää. Ja niinkin yksinkertaisen asian ostaminen kuin hienopesuaine on kiven takana.

Yhden pullon kyljessä lukee: naturals, Virkistävä oliivinkukan tuoksu, jossa on kamomilla - uutetta. Jaa, taitaa olla sittenkin teetä! (Jos olisin nyt opetustehtävässä, saisin tuohonkin sanajonoon muuten jo ties kuinka monta merkintää punakynällä, mutta se olkoon nyt sivuseikka). Mutta ei siis selvinnyt ainakaan etusivulta, mitä pullo sisältää. Tuotemerkistä päättelen, että pyykinpesuainetta tai huuhteluainetta, mutta ei ole samantekevää, missä järjestyksessä niitä koneeseen laittaa, joten kyllä pitäisi saada selvää, kumpaa tässä pullossa on.

Ostan siis pullon summissa ja päätän katsoa takasivulta kotona silmälaseilla ja hyvässä valossa oikein sitten pienellä painetun tekstin. Etusivulle on näemmä kirjoitettu vielä oikein himmeällä: 2*concentrated. Mitähän sekin mahtaa tarkoittaa!

Takasivulta sitten silmälaseilla erottuu: naturals sisältää ripauksen aitoa Kamomillaa! -Kyllä taitaa juomapuolelle mennä kuitenkin! Jatkuu: Se saa tekstiilisi tuntumaan hyvältä ihoa vasten antaen niille ihanan tuoksun ja puhtauden. Näin pitkälle olen jo päässyt, enkä vieläkään tiedä, mitä pullossa on. Teksti vain pienenee ja pienenee ja vihreällä värillä lukee (joka väri muuten on kuulemma vaikeasti erottuva, näin sanovat oppilaat ja kieltävät minua kirjoittamasta vihreällä kalvolle): Paras lopputulos saavutetaan käyttämällä yhdessä xxx-huuhteluaineen kanssa.

Voi pyhä isä sentään, tämä on sitten ilmeisesti pesuainetta, mutta selviääköhän mistään, onko se hienopesuun vai peräti valkaisevaa, niin että lähtevät loputkin värit mustista farkuista? Annosteluohjeita tulee seuraavaksi ja käyttöohjeita, mutta aina vain pienemmällä tekstilllä, joten jos minä en niitä näe lukea pesuhuoneen hämärässä valossa, epäilen ettei kukaan muukaan. Kymmenen senttiä pitkän pienen präntin puolivälissä osuu silmiini yhtäkkiä: XXX KAMOMILLA TIIVISTENESTE PYYKINPESUUN. Mutta missään ei lopulta ole sanottu, voinko sillä pestä kirkkaanvärisiä vaatteita. Kunhan summissa heitän koneeseen jonkinlaiselle pyykille. Koneen jo pyöriessä näen vihdoin ihan pienellä jossain pullon pohjan lähellä punaisen rastin, joka on vedetty villan ja silkin yli!

Sitten toinen summissa ostettu pullo. Etusivulla lukee: XXX Wool & silk Balsam. Kuulostaa ja näyttää kaupassa kiireellä ostettaessa huuhteluaineelta. Villalle ja silkille ainetta tarjoaisin. Ja balsami kuulostaa huuhteluaineelta. Pitää katsoa kotona vielä varmistukseksi takasivulta taas minimaalisilla kirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Ja sitten osuu silmiin: Voor elke waterhardheid. Ja samanlaista siansaksaa koko takasivu täynnä. Kuin vahingossa osuu silmiin suomeksikin: Nestemäinen hienopesuaine villalle ja silkille. Kaikkein pienimmällä tekstillä. Nyt sitten on jo kahdenlaista pesuainetta, mutta ei ensimmäistäkään huuhteluainetta.

Täytyy ottaa sanakirja kauppaan, että seuraavalla kerralla tietää jo valmiiksi, mitä pulloissa on. Ei nimittäin ole yhtään helpompaa muidenkaan ostosten teko. Olisin tarvinnut hoitoainetta tukkaan. Ymmärrän sentään mennä oikean hyllyn ääreen, mutta aivan kuin ulkomailla yrittäisi arvuutella pullojen sisältöä. Tuotemerkki on: XXXXX. Sitten lukee taas käsittämättömällä kielellä: Indulging Cream, Beauty Care. Moisturising cream. Kovasti kuulostaa hoitoaineelta, ei vain tiedä, minkä äläyksen tuo moisturising antaa. Tai indulging, kovin kuulostaa epäilyttävältä, ei kuitenkaan sovi minun tukkaani! Taas sanakirja esiin ja kas, selviää monen kiroilun ja hermoilun ja tukanrepimisen jälkeen, että olen ostanut kolme pullollista suihkusaippuaa! Erikoistarjouksessa nääs, mutta ei missään sanottu, mitä siellä oli tarjouksessa #"§%ZW##&%

Oikein sitten sikoja

Aamulla kaappiin katsoessa ei taaskaan näyttänyt olevan kaapissa mitään päällepantavaa. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin lähteä tänään kaverin kanssa kaupunkiin ostoksille, ettei tarvitse viikon kuluttua lähteä hiihtolomalle alasti.

Muuten meni kaupunkimatka hyvin, mutta parkkipaikalla autoon mennessä lyöttäytyi joku mies meidän seuraan ja pyysi rahaa. Emme antaneet, vaikka väitti, ettei hän viinaa ikipäivinä juo! Kun emme olleet tietääksemmekään, alkoi haukkua meitä vitun sioiksi! Moneen kertaan tuli selväksi, että sikojahan me. Kun olin starttaamassa, mies tuli uudelleen auton luo, ja oven läpi kuulin hänen vieläkin haukkuvan, miten olemme oikein sitten sikoja!
***
Onneksi eivät sentään oppilaat haukkuneet penkkareissa ja vanhojenpäivänä. Nekin päivät ovat vähän sellaisia jännittäviä päiviä, että sieltä saattaa tulla pahaakin juttua. Vaikkei minulla kyllä ole valittamista. Tai sitten minä olen niin hölmö, etten ymmärrä kuin hymyillä, vaikka suoraan haukuttaisiin.

Penkkaripäivänä oli erilaisia leikkejä ja kilpailuja, mutta Wanhat olivat tehneet opettajista ja oppilaista radio-ohjelmaan kaikenlaisia herjoja. Minusta tietenkin on aina jotain säikähtämisiini liittyvää, vanha vitsi jo. Toisaalta hyvä, eivät muista kiinnittää huomiota oikeisiin heikkouksiini. Oli myös irvailtu joillekin tunneilla sattuneille kommelluksille, mutta ihan siedettävää, jopa hauskaa.

Olipa sellainenkin juttu, että minä kuulemma opetan, miten sanotaan ruotsiksi "minä paljastan itseni". Vihjeeksi mainittiin, että eikö olisi hyödyllisempää opettaa, miten sanotaan "minä pukeudun!" Heh, tuo nyt vähän meni ohi, en muista enkä tiedä mihin sillä viitataan, oppilailla on tietysti vilkas mielikuvitus! Mutta väliäkö tuolla, ainahan sitä vähän roiskuu, kun rapataan.

Milloin paras kesäloma-aika

Viime lauantaina saimme lukea Länsi-Savo-lehdestä, että Etelä-Savon kaupungit aikoisivat hakea lupaa muuttaa koulujen kesälomia. Lupaa haettaisiin viideksi vuodeksi siten, että koulua jatkettaisiin kesän alusta lähelle juhannusta ja syksyllä alettaisiin uusi lukuvuosi syyskuun alussa. Artikkelissa toivottiin vielä maaseutukuntienkin mukaan tuloa.

Jos hanke pitää paikkansa, ei ole ollenkaan yksinkertaista, jos jonkin alueen kouluista vain osa siirtyy uuteen kesälomasysteemiin. Jossain perheessä voivat kaikki perheenjäsenet olla eri koulussa opettajina tai oppilaina. Tuottaahan talvilomakin jo monille ongelmaa eriaikaisuuden takia. Samoin etäopetus on erittäin hankalaa, jos kesäloma on eri aikaan eri kouluissa.

Mutta pitäisikö loma yleensäkin olla nykyisellään vai syksymmällä, onkin hankala juttu. Molemmissa on puolensa. Keväällä on äärettömän hankalaa pitää oppilaat sisällä, kun tulee lämpimät ja kuumat säät. Pitkän talven jälkeen kaikki ovat väsyneitä ja haluavat nähdä yhä harvinaisemmaksi käyvää aurinkoa. Elokuussa ei helteilläkään ole sen puoleen ongelmaa, oppilaat ovat levänneitä ja jaksavat paremmin.

Mutta omalta kannaltani haluaisin syyskesällä enemmän vapaata, sillä juuri kun puutarhassa alkaisi sadonkorjuu, metsässä olisi kerättävää, uintivedet lämpimiä, alkaa koulukin. City-ihmisille tämä ei kai ole olennaista, asfalttikadut ovat samanlaisia niin alku- kuin loppukesälläkin. Toinen syy on kansainvälinen yhteistyö koulujen välillä. Jos jokin projektityö pitäisi olla valmis tiettynä aikana kesäkuun loppuun mennessä, meidän suomalaisten piti tehdä se aina kuukautta aiemmin kuin muut. Tai päin vastoin syksyllä saimme aina odotella pari kuukautta tyhjän panttina, että muiden maidenkin oppilaat alkaisivat vihdoin koulutyön.

Etuja ja haittoja molemmista löytyy vaikka kuinka pitkä lista, joten minusta on sama, kummasta päästä kesää koulua pitää käydä. Itse kannattaisin tietysti vaikka koko kolmen kuukauden kesälomaa. Ei missään muualla ole niin lyhyttä kesää kuin meillä. Miksi meillä kaiken pitäisi olla samalla tavalla kuin muillakin.