Juhlaprojektia

 Taas tyrkkää projektia. Lukiomme perustamisesta tulee toukokuussa kuluneeksi 40 vuotta, ja sen tiimoilta järjestetään entisille oppilaille toukokuun 2. päivänä jonkinlainen tilaisuus.Tapahtuma oli alun perin ajateltu vapunaatoksi, sillä moni saattaa ottaa silloin pitkän vapaan ja tulla kotiseudulla käymään. Norpan lakitus oli myös suunniteltu tältä pohjalta.

On kuitenkin kuulunut usealta taholta, että vapunaatto ei olisikaan hyvä tallaiseen tilaisuuteen, joten olemme siirtäneet tapahtuman toukokuun 2. päivälle, joka on perjantai ja joka tapauksessa koulussa työpäivä. Ei se varmaan kaikille sovi kuitenkaan, mutta ei mikään muu päivä varmaan ole sen kummempi. Aina jollekin sattuu jokin este. Ja lupa lukion perustamiseen on saatu juuri tuolloin, joten olkoon se nyt sitten juhlapäivä. Norpanlakitus pidetään kuitenkin vapunaattona.

Asiaa alettiin suunnitella jo viime syksynä, ja minun kontolleni tuli kerätä tiedot Comenius- ja Nordjobb -projekteista. Sitä varten olen raahannut jo kotiin kaikki Comenius-kansiot, joita löysin peräti kolme kappaletta. Voi taivas, millaista paperisotaa ja byrokratiaa. Ei ihme, että kansainvälisten projektien vetämiseen ei ole ollut enää tunkua. Nordjobb-vaihdossa olleet on haettava Pohjola-Nordenin kansioista, niitä täytyy kai etsiä jostain virastotalolta. Me kun ehdimme juuri vuosi sitten lopettaa koko yhdistyksen.

Onhan meillä ollut  kansainvälisyyden tiimoilta yhteistyötä ja projekteja Venäjälle ja Viroonkin sekä vaihto-oppilaita maailmalla ja maailmalta meillä, mutta onneksi niiden projektien koostaminen ei tullut minun hommakseni.

Minun tulee kerätä myös opettajien ja päättävien luokkien valokuvat ja liimata ne suuriin seinätauluihin. Tätä ei tarvitse tehdä onneksi kuin viimeisten viidentoista vuoden ajalta, sillä lukion 25-vuotisjuhliin asti on kaikki kerätty.

Jotenkin haikea ja surkea tunne, sillä tämä 40-vuotisjuhla on melkein kuin lopettajaisjuhla. Ensi vuonna on enää abiluokka ja sitten on kaikki loppu. Itse olen opettanut kaikkia paitsi kaksia ensimmäisiä ylioppilaita. Yhden ihmisen uran pituinen lukio. Nyyh.

Näistä nyt pitäisi saada jotain järjellistä ja yleisön kannalta ymmärrettävää. Miten voi kansainvälisestä yhteistyöstä kerääntyä näin paljon paperisaastetta. Se etu tästä juhlasta, että tulee siivotuksi kansiot, mikä työ oli aikomus tehdä jo kauan sitten.

Ongelmalliset merkit

Viikko eletty jo tammikuuta eikä lumesta tietoakaan. Ja muutamia sorsia ui rannassa ihan tyytyväisinä. Laitan oikein kuvan lumettomuudesta, sillä jos on parikin runsaslumista talvea tulevina vuosina, ei kukaan taaskaan muista, että tämä vuosi oli leuto. Se miesmuisti kun on niin ihmeellisen lyhyt. Sitten vain täältä näytän tätä tämänpäiväistä kuvaa, että uskokaa huviksenne, lumetonta oli.

Linnuista puheenolleen eilisessä postauksessa mainitsin ongelmaksi sellaiset ulkomaiset lintupostimerkit, joissa ei ole meidän kirjaimillamme mainittu linnun nimeä. Kun Molla kyseisen postauksen kommentissa kehotti lopulta minua laittamaan tänne ongelmamerkit näytille, skannasin ne tähän. Oli muitakin "nimettömiä", mutta ne tunsin pelikaaniksi ja strutsiksi. Nämä kaksi ovat kuitenkin sellaisia, joita en keksi laittaa mihinkään ryhmään, sen verran heikkoa tuo lajituntemus. En yhtään tiedä, onko näissä kirjoitettu koreaksi linnun nimi vai jotain muuta, ja saako näistä kuvista mitään selvää.

Varmaan olisi hauskaa ja mielenkiintoista ymmärtää korealaisen tekstin kirjoitusjärjestelmääkin. Nimittäin yritin Mollan neuvojen mukaan kirjoittaa noita merkkejä virtuaalinäppäimistölle. Kovan ähellyksen jälkeen sain kuin sainkin Korea-sanan onnistumaan, maalasin sen sitten ja vein googleen. Kyllä sieltä koreaa tuli, ja kun siirsin wikipediaan, tuli tulokseksi artikkeli Joseon-nimisestä valtiosta, joka oli Koreaa viidensadan vuoden ajan hallinnut kuningaskunta. Minä onnistuin siis ihan itse kirjoittamaan koreankielisen sanan.

Mutta se on kyllä niin uskomattoman vaikeaa tottumattomalle, että en yritäkään enää saada selville, mitä muuta noissa merkeissä lukee. Varsinkin, kun koko ajan pitää pitää kiinni myös suurennuslasista, että ylipäätään näkee merkit.

Näinkin oppii kieliä

En ole koskaan kerännyt isommin postimerkkejä, vaikka lapsenikin ovat niitä aina laittaneet talteen, jos vaikka tulevaisuudessa alkaisivat lajitella systemaattisesti. Joskus keräilin merkkejä niistä maista, joissa puhutaan opettamiani kieliä. Ei ollut kovin määrätietoista keruuta sekään. Mutta kun lapsenlapsenikin on nyt tehnyt hienot lajittelut, päätin minäkin ruveta "filatelistiksi" ja aloin kerätä lintumerkkejä.

Ja kun nyt oikein aloin systemaattisesti merkkejä lajitella pelkän talteenlaiton sijaan, huomasin, että harrastus vie pikkusormen sijaan koko käden ja jopa koko ihmisen. Sain jouluna lahjaksi useita kymmeniä merkkejä. Aluksi linnun nimen ja suvun määrittely tuntui sujuvan mukavasti ja innostuin tosi paljon, kun opin uudenlaisia lintuja ja aloin vähän oppia ryhmittelyä.

Merkeissähän on yleensä mainittu ainakin tieteellinen nimi. Sen kun lyö hakukoneeseen, tulee useimmiten esiin jopa suomenkielinen nimi ja suvut, heimot, lahkot jne. Mutta sitten on haasteitakin, mikä ilmeisesti on tämän harrastuksen suola. Mistä maasta merkki on, on yleensä helppo päätellä. Outo maa DPKR selvisi Pohjois-Koreaksi hakukoneen avulla. Magyar puolestaan oli tuttu ennestään, koska minulla on ollut unkarilainen kirjekaveri ja merkeissä luki aina Magyar posta. Unkari itse asiassa on Magyarorszag.

Sitten on niitä merkkejä, joissa ei ole tieteellistä nimeä, pelkkä kulloisenkin maan omakielinen nimi. Mutta ei hätää, hakukone tuo hyvin äkkiä esim. wikipedia-tiedoston kyseisestä linnusta, sitten vain valitsee suomenkielisen version tekstistä. Tai ellei sitä ole, jonkin muun tutunkielisen. Kuten nyt vaikkapa unkarilainen lintu Kékvércse. Sille oli helpohko löytää nimi: punajalkahaukka, kuuluu jalohaukkoihin.

Innostuin tällaisista löydöistä suunnattomasti, mutta ei pidä nuolaista ennen aikojaan. Joskus vieraskielinen sana ei olekaan linnun nimi vaan aivan jotain muuta kuten ´posti´ tai ´luonnonsuojelun hyväksi´ tai pelkkä ´linnut´ kuten ranskankielinen ´oiseaux´ ilmeni olevan. Vaikka osaan moniakin kieliä, en tuotakaan ymmärtänyt mistään päätellä. On siitä nyt se hyöty, että voin vaikka ranskankielisiltä postimerkkisivuilta etsiä lintumerkkejä. Postimerkki kun näytti ranskaksi olevan ´timbre´. Ei mitenkään voisi kyllä arvata muiden kielten perusteella. Yhtäkin unkarilaista merkkiä katsoessa ei tuntunut oikein miltään linnunnimeltä ja osoittautui, että sana tarkoitti postinumeroa. Ilmeisesti haluttiin muistuttaa ihmisiä postinumeron käytöstä. Hyvä etten sentään laittanut kansiooni lintujen otsikoksi ´iranitószám´ - postinumero.

Tähän asti sentään menetteli joten kuten, mutta sitten löytyi merkkejä, joissa ei ollutkaan linnunnimi kirjaimilla vaan harakanvarpailla. Ala siitä sitten ihmetellä, minkämaalaisiin koukeroihin harakanvarpaita vertaisi. Ajattelin nimittäin, että arvuuttelemalla ensin suomeksi linnun nimeä ottaisi esim. korealaisen wikipediaversion esiin. Hauskaahan sekin oli, mutta ei mitään mainittavaa hyötyä. Linnut olivat erinäköisiä kuin minun merkeissäni. Ja nimen koukerot näyttivät olevan ihan erilaisia kuin merkissä.

Oma lukunsa vaikkapa afganistanilaiset merkit. Ensimmäinen ongelma, mitä kieltä maassa puhutaan. Hakutuloksella tulee 30 eri kieltä! Ja kun summissa valitsee vaikkapa belutsin kielen, ilmenee, että sitäkin puhuu kuusi miljoonaa ihmistä, vaikka en ole tuollaisesta kielestä koskaan edes kuullut. Ja millähän kielellä sitten on kirjoitettu linnun nimi? Varmaankin virallisella kielellä. Ilmeni, että niitäkin on kaksi: pastu eli afgaani ja dari eli afganistanin farsi. Voi hyvä ihme sentään, hieno keksintöni ei olekaan käyttökelpoinen.

Joitakin nimettömiä tai kummallisilla merkeillä kirjoitettuja lintuja onnistuin saamaan selville, kun laitoin jonkin tuntemani kielen yleisnimen hakukoneeseen, esimerkiksi ´pyyt´ ja näppäilin kuvahaun. Kun esiin tulee samannäköinen lintu kuin merkissäni, klikkaan kuvaa ja pääsen jäljille ehkä sitä kautta.

Joten ihan kiva, että on vähän haastettakin, liian helppo lajittelu olisikin jo yksitoikkoista :) Tässä olen oppinut sentään jo paljon vieraita kieliäkin.